View Full Version : Runot
Rakkaus,Suru,Viha,Kuolema,hauskat ja elämän runot. Niitä löytyy monenlaisia. Millaisista runoista te tykkäätte? Muistakaa että kun runon keksii se on teidän oma pieni henki. Jonka tulette melkein aina muistamaan :)
Loppu
Retkelle kun lähdettiin
päättyi se kyyneliin.
Oli aamu alkamassa
kun loppu oli jo tulossa
ja nähtiin enkelin sylissä.
Hän oli nuori ja viaton
vielä elämä edessä.
Mutta hän sai siivet joilla lentää
ja vahtia meitä muita.
Oli hänen aikansa koitanut,
mutta liian nuorena.
Vain muisto jäi hänestä kauniina.
Lammas
Suru saa minut hajoamaan sirpaleiksi,
joita ei saa kärätyiksi. Kyyneleet
valuavat pitkin kasvojani ja minusta
tuntuu että tukehdun siihen.
Henkeä en saa kun ajattelen enkeleitä,
sillä olimmehan heitä. Mutta sinua
ajattelessa suru kyyneleeni vuotaavat kuin eksyneet lampaat pimeässä metsässä ja sinä mielessä.
"Inkeriläinen"
Mun isä -on Suomi
Mun äiti on Venäjä
Mä ikinä ristillä
Ristillä kieliä
Mun koti on raunio Kadonnut Inkeri
Mun kuoleva kansa ei nouse jo ikinä
Mä itse kuin aave,kuin kuolevan haisu
Kuin valkoinen vaaris
Aina yksinäistä
Vain silloin mä elän,
Kun nään sinun silmät,
Vain silloin mä elän,
Kun tunnen sun huulet...
Vain silloin mä elän,
Kun sinä taas tulet,
Vain silloin mä herään.
Kuumat kiihkeät tuulet...
По-душка
12-07-2004, 22:10
Tässä minä olen. Syntinen nainen.
Kosketustasi janoavana. Mahlaa vuotavana.
Tule. Juo minut taivaisiin.
Tyydytä nälkääni.
Täytä ruumiini miesenergiallasi.
Saata minut nautinnon huipulle.
Kiitollisena kiedon sinut hehkuviin syliini.
Annan naisenergiani, joka johtaa tulivuoresi purkaukseen.
Kuumat on silmät,
Kuumat on huulet.
Mitä sä mietit?
Mitä sä luulet?
Mä tiedän ne kaikki,
Tunteiden huumat.
Mahtavat sanat,
Ja huumaavat huulet...
Jahontova
12-07-2004, 22:49
Tyhjä sivu
Kuvaruutu edessäni
Sormeni näppäimistöllä
Ne etsivät oikeita kirjaimia
Kaikki kirjaimet on jo keksitty
Ne vain pitäisi laittaa järjestykseen
Muutama kirjain ja sana on valmis
Jokunen sana ja siinä on jo lause
Lauseita peräkkäin ja kappale on syntynyt
Niitä pari tai kolme ja runo on kirjoitettu
Mikä siinä muka on niin vaikeaa
Mistä alkaisin, kuinka jatkaisin, milloin lopettaisin
Pääni kumisee tyhjyyttään
Tarvitsen aiheen
Tarvitsen alkusanat
Jos niitä en löydä
Jää sivu tyhjäksi
Ja yritän löytää,
Ne sanat ja silmät,
Tuijotan pöytää,
Ja näen ne ilmeet...
Ilmeet on tyhjät,
Pöydät on täynnä,
Juhlat ja lahjat-
Nauraa vain silmät...
Olet tappanut sanoillasi enemmän kuin kukaan
Olet lyönyt kovempaa kuin yksikään nyrkki
Vetänyt alas lujempaa kuin yksikään köysi
Olet haavoittanut minua syvemmältä kuin yksikään veitsi
Yhä vielä olet vieressäni ja kuiskaat anteeksipyyntöjä
Et huomaa verta, joka valuu maahan ruumiin alta
Et huomaa että kuolleen korvia eivät sanasi enää tavoita
Et edes huomaa menettäneesi rakkaintasi
Ehkä niin on hyvä
Sinua vain imartelisi ajatus, että onnistuit
Ohho...Rohkeat sanat. Voimakkaat tunteet. Naisetkin herää.
Zoja - Kenelle olet niin vihainen? Runossasi on valtava energia.
Шаман
en mä ole vihainen...ehkä olen vaan elänyt noita tunteita läpi tässä...
space_monkey
13-07-2004, 18:05
Taisi tosiaan ilmestyä vaivihkaa tännekin uusia kasvoja. :) Tässähän vallan mykistyy.
space_monkey
Älä mykisty. Synnytä runo. Osaat sen vallan hyvin!
Luulin että en osaa,
Ymmärtää ihmistä toista...
Sanoin vaan- otan osaa...
Väärässä olin. Minut sä poista.
Poista ja muista...
Yhteiset ilomme hetket,
Riemuiset elämän retket...
Minäkin muistan. Sinäkin muista...
Oletteko itse ne runot kirjoittaneet?
Aikamoista!
Pitäisikö minunkin kokeilla? ;)
AlinaR
Kokeile ihmeessä! Jos osaat venäjän kielellä niin syntyy ne suomeksikin. Ja kyllä sä osaat!
En tiedä mä mitään,
Katson vaan itään...
Jos sieltä mä löydän,
Kauniisti katetun pöydän...
Olit enkelini - kaunein ja täydellisin
Olit elämäni - pisin ja onnellisin
Olit aikani - arvokkain ja mittaamattomin
Olit unelmani - suurin ja rakkain
Olit päiväni - aurinkoisin ja valoisin
Olit yöni - synkin ja myrskyisin
Olit iloni - aidoin ja jakamattomin
Olit suruni - syvin ja murskaavin
Olit ajatukseni - enää pelkkä ajatus
Шаман
Kauniisti katetun pöydän...
On vallan helppoa löytää..
Idässä ne kaikki katetumpi...
Ja ihmiset paljon otetumpi....
:) :) ;)
Opetit elämästä
Opetit rakkaudesta
Opetit luottamuksesta
Opetit yksinäisyydestä
Opetit minusta
Kasvatit ihmisenä enemmän kuin kukaan
-tai mikään...
По-душка
16-07-2004, 13:22
Miltä kasvosi näyttävät?
Miltä äänesi kuulostaa?
Miltä ihosi tuoksuu?
Miltä kosketuksesi tuntuu?
Liian monta tuntematonta
tässä kiehtovassa kaavassa.
En osaa ratkaista sitä.
Tiedän, että vastaus on sinulla.
Sinulla, joka olet minulle arvoitus.
Sun silmät, sun hiukset ,sun kädet,
Miten mä voisin kaiken sen unohtaa...
Sydämmeen iskeneet tähdet...
Ikuisen nuoruuden unelmaa...
Miksi en voi katua sinua?
Miksen lakkaa itkemästä?
Mikset enää pyyhi kyyneliäni?
Mikset pidä sylissä?
Miksi elämän täytyy jatkua?
Miksi en kuollut sinun lähdettyä?
Miksi yksinäisyys on niin tappavaa?
Miksi vain minä kaipaan?
Miksi miksi näin täpahtuu..
Miksi kärsii toinen vain?
Miksi toinen valmis moiseen
Miksi toinen luulee vaan...
Kunpa tietäis kaikkeen keinot.
Kuinkas näkisi miten käy..
Ei vaan sattuu jotkut kemiat
Ei vaan tuntuu sujuvaan....
Sanomaton kipu syleilee sisintäni.
Se on linnoittautunut sydämeeni eikä tule ulos.
Se sanelee sääntöjään ja huutaa käskyjään.
Se ei lähde pois.
Se huutaa nimeäsi öisin eikä anna nukkua.
Se näyttää iltaisin hidastuksia elämästä yhdessä.
Se käskee hakemaan veitsen ja viiltämään.
Se haluaa näyttää, että on vahvin.
Olen jo uupunut.
Alistunut sen tahtoon.
Annan sen rikkoa sisintäni parhaansa mukaan.
Sillä ymmärrän sitä – minun laillani sekin vain kaipaa sinua.
Mä liikaa sua kuuntelin...
Ja liikaa katsoin silmiisi...
Liikaa armoa mä anelin...
Mä luotan silti ihmisiin...
Jahontova
28-07-2004, 20:47
Runo on enemmän kuin osiensa summa.
Runossa 1 + 1 on aina enemmän kuin 2.
Hannele Hakala.
Runossa syntyy se taika,
Sanat, lauseet ja pilke,
Sydämmen suru ja aika,
Silmien loisto ja vilke...
Runossa koostuu ajatukset
Joita ei lausetaa ääneen
Ajatukset virtaa, ne loistaa
Ne kirkastuu, ja ne toistuu..
Saavat uuden säväyksen
Uuden kasvon, uudet kädet
Joskus ne tahtoo poistaa
Hyvän olon, tahdot vai et...
Hyvä olo ja mieli...
Miten voisin sulle ne antaa?
Sanoen valinta...kieli...
Syliini nostaa ja kantaa...
Sanoja ei riittää aina
Sanoja on vettä vain
Todellisuutta vailla
Leikkimielisiä ain..
Kun joskus pysähtyy aika
Vain ääniä ilmassa
Sanojen koruissa taika
Karistuu sielusta...
Jää puhdas paperi,
Muste, kynä ja kynttilä..
Jää toive, ett joskus syntyy
Sanoja paperilla...
Paperi, kynä ja sinä,
Kynttilä vielä ja varjo...
Sun hymy ja minä-
Elämä meille sen tarjo...
Mun hymy on hymynä
hymyä aiheuttava..
Sinulle lähetän sitä mä
Ota kiinni, jos saat..
:)
Valokuva, sydän, kynttilä
Ilta hämärtyy
Syystuuli puhaltaa lehtiä
Kirpeä omena, villapaita ja kuu
Aurinko laskee
Taivaanranta on sinipunainen
Ensimmäinen tähti, ensilumi, kuuraa maassa
Pakkanen nipistää nenää
Onneksi olet vierellä...
Välillä etsin elämän tarkoitusta...
Harhailen jossain rajalla...
Sumu on sankka, yö on jo musta...
Kaikki tulee omalla ajalla...
Sen kuin oivaltaa
Kyllä helpottaa
Toivo pienoinen
Alkaa syntyä
Ei vastausta
Tähän tilanteen
On vain elämä
kaikki kaikinen
По-душка
14-08-2004, 13:24
Olemme kauttakulkumatkalla
toisemme elämässä.
Missä ja milloin
on seuraava pysäkki?
Mitä odottaa tunnelin päässä?
Jos sen saisin tietää…
Elämän juna vaan kiitää,
Hurja on vauhti- mahtava meno!
Kiskoen yllä joskus se liitää...
Maisemat vaihtuu ja ihmiset myös...
По-душка
14-08-2004, 19:21
Tiesin koulusta, että
kaksi yhdensuuntaista suoraa
ei koskaan leikkaa toisiaan.
Miksi sitten meidän elämänviivamme
törmäsivät toisiinsa?
Kenen tahdosta, voimasta tai oikusta?
Enkelin vai paholaisen toimesta?
Tiedän, etten koskaan saa siihen vastausta.
Hyvä näin.
Alistun ja jään odottamaan tulevaa,
seuraten samalla viivojemme
monimutkaisia kuvioita.
По-душка
14-08-2004, 21:09
Luulin olevani kova.
Luulin olevani vahva.
Luulin pystyväni päättämään itse,
missä mennään.
Kuinka erehdyin!
Olen vain pieni ja heikko nainen.
Kuihdun kuiviin
ilman kosteita huuliasi.
Rypistyn rusinaksi
ilman lempeitä käsiäsi.
Palellun kuoliaaksi
ilman katseesi polttavaa lämpöä.
Muutun toukaksi
ilman kehosi sykkivää voimaa.
Tule! Auta minua!
Tee minusta jälleen kauniin perhosen,
joka pystyy lentämään
ja nauttimaan elämästä.
Ei vastausta.
Olen tuomittu kuolemaan…
По-душка
älä viitti...
kaikki on okkey...
nokka pystyyn..
ja vaihtelu piristää...
värjä tukkaa..
kasvata kynnet...
lyhennä hameen pituuden...
ja laita poskipunaa
paljon paljon rohkeammin..
osta pirun seksikkäät alusvaatteet
ja...
synny uudestaan...:)
По-душка
Vau...Rohkeat naiset uskaltaa ilmaista tunteet. Miksi aina negatiivinen sävy? Ovatko miehet niin pahoja? Kyllä ne varmaan on. Naisten silmissä. Silti naiset rakastaa miehiä. Syy: ne on niin erilaisia ja niissä on jotain mikä viehättää...
Kutsuin sinut tanssiin,
Silmiin katsoin- sanoit:jooo...
Askeleet vei valssiin,
Naimisiin? No jooooo....
Шаман
Ette te pahoja ole... Joskus vaan rakastaa liikaa. Mutta parempi sekin kuin ettei rakastaisi lainkaan tai koskaan.
Ruono seuraavalla kerralla. Lupaan.
Rakastuin koska sinä rakastit
Uskalsin koska sinä uskalsit
Luotin koska sinä luotit
Uskoin koska sinä uskoit
Elin koska sinä elit
Luovutin koska sinä luovutit...
Sanoja vinot pinot,
Selityksiä aina vain...
Sotkeuduin, kompastuin,
Sinut nauramaan sain...
Pelkäsin omia tunteita,
Sinuun rakastua pelästyin...
Ylläsi leijaa enkeleita -
Katsoin ja hämmästyin...
По-душка
15-08-2004, 12:58
AlinaR
Värjäsin tukkani.
En välitä, vaikka
sain kaljuni näkymään nyt selvemmin.
Kasvatin kynteni.
En välitä, vaikka
ne halkeilevat ja liuskoittuvat.
Lyhensin hameeni.
En välitä, vaikka
sen alta paljastuivat lyhyet ja väärät sääreni.
Laitoin rohkeasti poskipunan.
En välitä, vaikka
sain naamani näyttämään kurttuiselta omenalta.
Ostin seksikkäät, kalliit alusvaatteet.
En välitä, vaikka
pankkitilini meni pakkasen puolelle.
Nostin nokkani pystyyn ja uudistuin....
Mutta miksi ihmeessä
et välitä minusta sittenkään?
Ei mitkään naisen meikit,
Miestä ansaan saa...
Silmät ja esileikit-
Mieheen ne hurahtaa...
Hän syttyy hullun lailla,
Ja nainenkin pimahtaa...
Toisiin ne hyökkää-
Taivas näkee ja rakastaa...
Elämän mittainen matka
Etsin sinusta kumppania jakamaan sen
Mutta olitkin vain uusi kokemus
Surullinen, vaarallinen ja jännittävä seikkailu
Yhä vielä odotan sinun palaavan
Vaikken enää tiedä toivonkokaan sitä
Olet ollut parasta elämässäni tähän asti
Mutta elämä jatkuu yhä...
Ikävä iskee iltaisin
Se asustaa pimeässä
Se on kuin lapsuuden mörkö sängyn alla
Kuin synkkä varjo nurkassa
Se tulee kun olen nukahtamassa
Käärii tummaan syleilyynsä ja halaa peiton läpi
Se kuiskaa että nyt olet yksin
Se muistuttaa että sinua ei ole ei tule
Se on rummuttava sade syysiltana
Se on jylhä ukkosmyrsky odottamattomaan aikaan
Se tulee juuri silloin kun tarvitsisin taas sinua
Silloin kun on yksinäisimmillään
Ajattelin ottaa sen silti ystäväkseni
Ottaa sen tilallesi täyttämään tyhjiötä
Se kun on ainoa joka tulee yksinäisyyteenkin
Taittaa matkaa kanssani edes hetken
По-душка
Kuinkas voi olla välittämättä
Ajattelevaisesta naisesta...
Vain ajattelematon ihminen
Tunteista piittamatta kai
Siihen pystyä voi....
Tunneton, sieluton, väritön
En usko että lähelläsi on
Ketään noin väärää
Katso- tähti lentää ja sammuu,
Meteoriksi sitä kutsutaan...
Kaunis ja lyhyt on lento.
Ihmisen elämää se muistuttaa...
Lennossa sammuu olento hento...
По-душка
16-08-2004, 23:50
AlinaR
Ralinani, kulta
makea vatukka,
tukesi on lahja,
jota en unhoita.
По-душка
16-08-2004, 23:54
Ajattelemattomalle, tunteettomalle, sieluttomalle, värittömälle ja väärälle ihmiselle ajattelevaiselta naiselta
Olet taitava muusikko,
jonka lempeissä käsissä
olen herkkä soitin.
Pystyt loihtimaan minusta esiin
jumalallisia säveliä,
joiden olemassaolosta en tiennyt itse.
Pyydän, soita lisää, maestroni!
По-душка
17-08-2004, 00:10
Zoja
Ikävä on uskollinen ystävä,
joka ei koskaan jätä,
varsinkin yksinäisyydessä.
Kun rakkaus on syntynyt
Kahden ihmisten onnen sytyttänyt
Vain arki voi sitä hehkua poistaa
Omasta mielestä lopulliseen lepoon...
Ei suinkaan, virhe se on
Rakkaus se säilyy sisällämme
Ja muistuttaa läsnäolollaan
Odottaa kun arki väistyy
Ja onnen kukkanen puhkea eloon...
On kieli, on kosketus, on musiikin taika
On katse, on kukka, on lämpöinen takka
On aika...kiiretön aika.
Ole kuuntelija, ainoa, uskollinen
Katso kauas vaikka katsotkin silmiin
Näe sen, minkä nähnyt ennen
Kuin onnen kukkanen puhjennut eloon..
Uskon hartaasti, hän näkee samoin
Toivon, rakkauden, onnen kaipuun
Ei maestro orkesteria haikailee
Vain sinun läsnäolosi musikkia on
Korville, sielulle, sydämelle, elämälle..
Et puhu paljon, etkä ole sanaton....
Vielä kerran
Anna nähdä kauneinta unta
Tuudita sylissäsi
Keinuta unen satamaan
Älä koskaan anna unen loppua
Pidä vielä hetki sylissä
Katso vielä hetki kasvojani
Paina huulet vielä kerran otsalleni
Kuiskaa vielä kerran että rakastat
Äläkä koskaan anna tämän unen loppua...
Suomalainen nainen...
Ei voisi minun olla ikinää,
Vaikka olis kaikist kaunein-
Ei sytyttäis hän kipinää...
Ei syytä hänen ollenkaan...
Niin erilaisia me ollaan...
Taas viini lasin syliin kaan,
Ja ajatukset nollaan...
Onneton keski-ikäinen
Vallattomissa ajatuksissa
Kärsii yksinäisyyttä
Kivuliaalla tavalla...
Tilanteeseen voi vaikuttaa
Aika....hänen ylhäisyytensä..
Kiduttamalla ja kiusamalla
Kuluttamalla sydäntä ja
Tyrehdyttämällä elämän virtaa
Koettelee hermojaan...
Lepo, uni, hyvä ystävä ja
Luonto...siinä pelastus
Tahdon pelastua...
Шаман
Я думала ты умнее, мудрее, но видимо ошибалась. Такие комментарии и стихи мог бы писать в другом месте. не в финскоязычном разделе. Многих обижает. Не думал? Но одно могу сказать... для того чтобы любить финку, нужен особенный русский парень. А для того, чтоб любить русского парня, нужна особенная финка. Говорю, потому что опыт есть!!!
Zoja
Runossani ei ole mitään loukkaavaa. Se on vain minun näkemys asiasta. Ymmärrän että aihe on sinulle hyvin arka. Jos luet tarkemmin , niin huomaat että syytän itseäni enkä missään nimessä naista.
Itsekin väität että pitää olla "особенный" - siis "erikois tapaus".
En ole. Siksi en voisi olla naimisissa suomalaisen naisen kanssa.
Naisen reaktiot...
Kummallisia ne aina on...
Sanot jotain - ja kadut...
Parempi mies sanaton?
Minua rakastaa,
mies venäläinen,
rauhallinen, kaunis,
suoraselkäinen.
Hän on varma,
miehisyydestään,
aikuinen ihminen,
yksin itsessään.
Otti vaimon, suomalaisen,
itsenäisen, pahasuisen,
Toisen aikuisen ihmisen,
tasavertaisen.
Ole mies,
vaikka nainen,
ei ole
sinusta riippuvainen!
kissa
sinä sen sanoit...tasavertainen. Suomalainen nainen on kumppani, eikä koskaan mitään vähempää.
"Suomalainen nainen on kumppani, eikä koskaan mitään vähempää."
Mielenkiintoinen käänne...
Hän oli enemmän kuin nainen,
Sai miehet vapisemaan hän...
P.S. Taidatte ylireagoida...Älkää ottako tätä juttua niin vakavasti. ;)
По-душка
21-08-2004, 13:29
Näin viime yönä unta,
että löysin aarteen.
En muista, mikä se oli.
Olitko se sinä, kultaseni?
Kaksi köyhää, pientä ihmistä,
köyhässä, pienessä kämpässä,
auringonvalo ikkunassa,
pyhäruoan tuoksu ilmassa.
Sunnuntai on hidas, hiljainen,
ystävällinen ja rauhallinen.
Akalla on se nätempi paita,
ukolla olumppialaiset.
Leipä leivotaan maitoon,
suunnittelee akka.
Täytyy olla luksusta,
vähän elämässä extraa.
Iso, kaurainen taikina,
pehmeä, vaimon sormissa,
taipuu pyöreiksi, pieniksi,
rehellisiksi leiviksi.
Illalla, hämärässä,
jo rappukäytävässä,
tuoreen leivän tuoksu
ottaa miestä kädestä,
sanoo: "tervetuloa,
kultaseni,
minä jo odotin sinua."
"Mie tahdon tasaista miestä
tasaiselle varrelleni,
miehen riskin rinnalleni,
kaunokaisen kannoilleni,
vereväisen viereheni."
"Kanteletar"
Jokaisen naisen unelma... Pehmo , hellä ja riski...
Шаман
kerroppa, mitä sinun taxissa oikein tapahtuu ;)
(se heiluu, huomasitko?)
ai niin...se ei ollut runo, vaan kevennys ;)
AlinaR
Asiakas riehuu...
kuski kiehuu...
maksaa ei suostu hän-
niskasta ravistan...
Шаман
vastaus hyväksytään ;)
"Mua onnellista! Rakkain neito jakaa
kanssani muistot, toivon , hellyyden.
Jos riemustani puuttui riemu vakaa,
sen luotaan kyllä löydän, syleillen."
J.L. Runeberg
"Pieni kiihotus avioliitossa on suuresta tärkeydestä,
levollinen jokapäiväisyys on rakkauden kuolema."
Minna Canth
Mahtavaa...
Lumen alla, hautakivessä,
lukee MIEHENI NIMI.
Helpotus leviää sydämessä,
näen: etunimi eri!
Talon Isäntä, Kuollut 1725.
Onkohan paljonkin niitä,
samannimisiä, tätä sukua?
Katsotko nyt, isäntä,
pojanpoikasi vaimoa?
Oletko sinä se ainoa...
Sieluusi sukelsin...
Omani sulle myös avasin...
Janosin katsettas kainoa-
Mailmani avarsin...
Hymysi, huulet ja sanat,
Sekaisin saivat mun mielen...
Avasit rakkauden salat,
Sydämmen jäätyneen sulatit,
Sait syttymään uudestaan miehen...
По-душка
28-08-2004, 23:57
Intohimojen liekki.
Tuo lämpöä sitä kaipaavalle.
Sytyttää toivekipinöitä.
Mutta voi leimahtaa tulipaloksi,
joka polttaa kaiken
jättäen jäljelle pelkän tuhkan.
Haluttaa, jännittää, pelottaa….
По-душка
29-08-2004, 00:02
"Olet minulle
kohtalon suoma,
oma polkuni
elämän luoma.
Jokaisellahan
polku on oma.
Toisella ruma
ja toisella soma.
Toisella sekava,
mutkia täynnä.
Toisella rauhaisa
leppoisa väylä.
Kuka sen mitenkin
tallata jaksaa –
itsehän kulkija vaivansa maksaa."
Terttu Vikström
Itsehän kulkija vaivansa maksaa,
Polkuja etsii ja kävellä jaksaa...
Kevyt on jalka. Välillä painaa...
En ratkaista voi elämän taikaa.
Kulje sata askelta taaksepäin
Käännä kelloja tunteja takaisin
Mieti reittejäsi mitä kuljit tähän päivään
Yritä toistaa se mitä oli
Huomaat päivien ainutlaatuisuuden
Tunnet jokaisen hetken haurauden
Vaistoat jokaisen hetken merkityksen
Minuuttikin pois elämästäsi - et olisi ennallaan
Kulje sata askelta taaksepäin
Käännä kelloja tunteja takaisin
Katso taaksesi ja löydät minut
Olen menneisyytesi...
Ой , вот и Зоя вернулась. Хоть она на меня и наехала... Всё равно её люблю. :)
Соскучились??? Хах! Не думаю!
Paina pääsi olkapäälleni
Saat pitää kiinni kädestäni
Älä sano sanaakaan
Ymmärrän tuskasi
Kaikki ympärillä mustissa
Ilmassa kyyneleitä ja rukouksia
Vasta silloin ymmärrän
Kuinka kuolema voi satuttaa
Näen silmäkulmasi kostuneen
Kuulen hennon niiskahduksen
Sillä hetkellä olen voimattomin
Voin vain ojentaa käteni, ollä lähellä
Tule lähemmäs-kuiskaan...
Halaan ja hellästi suutelen.
Kyyneleet silmissäs huomaan,
Huulilla nielen ne uudelleen.
Joskus kukaan ei ole tehnyt minuun haavoja
Joskus kukaan ei ole loukannut minua
Joskus kukaan ei ole sanonut pahaa sanaa
Joskus kukaan ei ole saanut minua seinää vasten
Joskus kukaan ei myöskään ole rakastanut minua...
Mitä sanoisit jos tulisin lähemmäksi
Säikähtäisitkö jos tulisin syliisi
Kavahtaisitko jos koskettaisin sinua
Kääntäisitkö pääsi jos katsoisin sinua silmiin
Vastustelisitko jos suutelisin sinua
Mitä vastaisit jos sanoisin rakastavani sinua?
По-душка
01-09-2004, 22:05
Syksy saapui...
Omenoiden tuoksua puutarhassa,
märkiä sateenvarjoja lähijunassa,
kosteita, samettisia iltoja,
tähtien heijastusta lätäköissä.
Otan tämän haikean kauneuden
lämmöllä vastaan.
Iloitsen, sillä löysin sanoistasi
sen voiman, joka
lennättää minut korkealle.
Jaksan vaikka kuinka monta sateista iltaa
jos vain olet vierellä...
Huone on pimeä,
mutta en nuku.
Rauhoittava käsi kädessä,
mutta en nuku.
Ikkunassa puun varjoja,
katson, en nuku.
Valtias, metsän kirkosta,
katson, en nuku.
Minä rakastan sinua, mieheni,
onneksi sinä nukut.
Nuori, vahva tammeni,
Luojan kiitos, nukut.
En muuta halua, en toivo,
hymyilen, kun nukut,
kuin olla aurinko, valkea vaimo,
sinulle, joka nukut.
Mutta,
pääpuoli sängyn kohotettuna
makaan, en nuku.
Kuin vanhat ihmiset sairaalassa,
makaan, en nuku.
Minun on nälkä, syön elämää,
nytkin, kun en nuku.
Aika on kallista, ohimenevää -
ÄLÄ, ole kiltti, nuku!
Verisiä kyyneleitä meri,
Kauhu, viha ja raivo.
Lapsiä tappava mies-
Irvokas hymy.Käsissä veri.
Pohjaton kierre on koston,
Syvä on viha. Pimeä kaivo.
Kuinka ne voi? Sitä vaan toistan...
Lapsi, kyynel ja veri. Itku ja raivo.
Ei liity mitenkään edelliseen...
Ystävä oli hän-
Vaikka puhuimme eri kieltä.
Hauskaa oli. Emme unohda
Iloista hetkeäkään...
Olimme asjoista samaa mieltä.
Naurettiin, tanssittiin, nautittiin,
Elämän surut poistettiin tieltä.
Kun jäät pimeään yksinään
Kun palaat tyhjään kotiin
Niin muista silloin, että rakastin sinua
Kun paikka vierelläsi on nyt tyhjä
Kun sängyn toista puoliskoa ei enää valloita kukaan
Niin muista silloin, että rakastin sinua
Kun suunnittelet tulevaisuutta vain itsellesi
Kun en enää riennä syliisi
Niin muista silloin, että rakastin sinua
Kun sytytät kynttilää hautakummulle
Kun katsot auringonlaskua ikävöiden
Niin muista silloin, että rakastin sinua
eto prosto klassno chto teper6 i stihi est6 est6 v etom samom luchshem forume
Alaston vartalo lakanoiden välissä
Ruskeat hiukset tyynyllä
Aamuaurinko lämmittää huonetta
Haukottelen ja hamuan kädelläni sinua
Paikka on tyhjä mutta tiedän että palaat
Palaat suukottamaan poskea
Kuiskaat että rakastat
Kuka keksi työt?
Ne pitävät minut erossa sinusta...
По-душка
10-09-2004, 18:26
Istun sängyllä matkakuumeisena
taskussani menolippu
pienen pieneen Klitorian maahan,
jossa puhutaan häpykieltä.
Missä viivyt matkakumppanini?
Laula kaunein laulu
Rakenna komein pesä
Sepitä runo kahdesta sanasta
Etsi mailman kaunein ruusu
Hymyile kun näet minut
Kaappaa syliisi kun olen edessäsi
Rakastu minuun!
ANTTI1966
18-10-2004, 13:55
Antti Pyykkönen
Toksovan järvejä
Auringon valo virtaa
Männikön oksilla
Toksovan kirkon torni
Lentää taivalla
Inkerin sydän elää
Toksovan metsissä
Toksovan järvien siniset silmät
Katsovat sinua
Pontuksen mäki kaihoo
Inkerin lippua
Toksovan järvien siniset silmät
Katsovat sinua
Kauneista muistoja omasta maasta
Ei ota pois kukaa”
Toksovan järvien siniset silmät
Katsovat sinua
Milloin sa tulet elämän tiellä
Ilossa tai surussa
Toksovan järvien siniset silmät
Kutsuvat sinua
Veli, on aika Inkerin
Takaisin ottaa
Toksovan järvien siniset silmät
Katsovat sinua
Ystävä älä itke
Juhla jo alkaa
Toksovan järvien siniset silmät
Katsovat sinua
space_monkey
18-10-2004, 14:35
Ei huono alku ollenkaan. :)
Tervetuloa kirjavaan joukkoomme. :)
Ilman sua on yöni ikuinen.
Saapui kylmyys seiniin huoneiden.
Pois lähdit, tänne jää en.
Muutan kauas luokse unohdettujen.
По-душка
02-11-2004, 17:05
Seuraava runo ei ole minun, mutta en voinut olla kirjoittamatta sitä tänne, kun se on niin kaunis.
Jos sinä olet kivi
niin minä olen vesi,
joka pisaroi pinnallesi pehmeästi.
Jos sinä olet vuori
niin minä olen sumu,
joka hiipii huipullesi hyväilevästi.
En kuitenkaan sinua kesytä
haaveiden villiä lentoa väsytä koskaan.
Jos sinä olet saari
niin minä olen vene,
joka liikkuu luoksesi vääjäämättä.
Jos sinä olet aalto
niin minä olet ranta,
joka kutsuu sinua lakkaamatta.
Mutta milloinkaan en ryhdy sinua muuttamaan
vapaata lintua paikalleen sitomaan koskaan.
Jos sinä olet läsnä
niin minä olen hiljaa
ja kuuntelen sinua keskeyttämättä.
Jos sinä olen kaukana
niin minä elän silti
ja kuljen sinua itkemättä.
(Marja Mattlar)
По-душка
07-11-2004, 10:26
Lauantain ajatukset
Tuntuu, etten pääse sinusta eroon ollenkaan.
Herätessäni ajattelin sinua.
Lakanoita vaihtaessani ajattelin sinua.
Steppilaudalle hypätessäni ajattelin sinua.
Lihapullia paistaessani ajattelin sinua.
Saunan lauteilla hikoillessani ajattelin sinua.
Selitä minulle,
miksi sinussa on niin paljon ajattelemista?
По-душка
Rakkautta voi ajatella väsymättä
Väsymykseen asti...
Väsyttyään rakkaus muuttuukin
Riesaksi, jota karkuun saa
Vain itkemällä..
Ellei kohteena on pelkkä muusa.
Innoittaja ja ihannuus....
:)
По-душка
07-11-2004, 17:30
AlinaR
Kuka tässä rakkaudesta on puhunut? Edellinen runoni oli muuten omistettu verottajalle. :D
По-душка
sinulla on joko stressi tai sen verottajan pitää olla hemmettin hyvän näköinen mies ;)
Aikas hyvä juttu muuten...ollakseen totta.
Onnitteluni :)
По-душка
07-11-2004, 22:17
AlinaR
Myönnän, minulla on stressi, erikoinen sellainen.
Mutta kuka tässä on puhunut miehestä ja vielä hyvän näköisestä? Ja miksi onnittelut? Miksi ei esim. surunvalittelut? Ajatuksenihan voivat olla vihaa, kateutta, inhoa, kostoa yms.
AlinaR, ota silmälaput pois silmistäsi, maailmaa on monimutkaisempi kuin luulet.
По-душка
Monimutkainen maailma.
Sinua mä en ymmärrä..
Sun mutkissa en halua
Kiemurtella aina vaan...
Jos mutkiin joudun-
Pysähdyn ja hiljaa
estsin pakopuun.
Vaik korkeus mua pelottaa
Mä hyppään muualle,
heippa!
PS Jokainen taistelee omassa painosarjassa selviytyäkseen monimutkaisessa maailmassa.
Kun laivamme upposi
Pysyttelin hylyn rippeiden lähellä
Tukeutuen niihin
Luulin näin pysyväni hengissä
En tajunnut vielä silloin osaavani uida...
По-душка
04-12-2004, 14:13
Zoja
Upeaa!
По-душка
04-12-2004, 14:50
Sijaa minulle vuode
suukoistasi ja hyväilyistäsi.
Peitä minut peitteellä
lämpimällä sylilläsi täytetyllä.
Keinuta minua
nautinnon aalloilla.
Laula kehtolaulu
lemmen kaipuustasi.
Tuudita minut eroottiseen uneen.
Avaudun sinulle herkkänä nuppuna
Hukutan sinut hunajaisiin huuliini.
Huumaan sinut kiimaisella tuoksullani.
Kiedon sinut aistilliseen usvaan.
Täytän sinut sykkivällä voimalla
Räjäytän sinut
miljooniksi hekumallisiksi pisaroiksi.
Pois, pois nämä syntiset ajatukset.
En pysty.
Väsymättöminä pikkumuurahaisina
Sitkeinä sisseinä
Ne tunkeutuvat aivoni koloihin.
Ne nakertavat aistini nystyrät.
Tämä ainainen taistelu käy voimilleni.
Uuvuttaa, näännyttää, väsyttää.
Missä on ulospääsy?
Pikku naarmu rakkaalla pyllyllä,
Kun sen nään- olen mennyttä...
Aivotkin jossakin hyllyllä,
Liimaudun...tihkun hellyyttä...
Yritin kääntää Andrei Makarevichin laulun Тонкий шрам на любимой попе.
По-душка
04-12-2004, 18:17
Шаман
Tosi hyvin. Jatka!
Jatka, jatka, älä lopeta...
Rakasta hellästi mua...
Älä turhia sanoja höpötä...
Minähän rakastan sua...
joskus yl?-asteella kirjoitin:
N?hd??n illalla....
Kes?n laulu soi...
Suudelma sillalla,
Mit? ihmett? el?m? toi..
Hell? syleily,
Kuinka unohtaa voi,
Sit? kes??,
Mit? kohtalo loi...
Vrode tak..
По-душка
12-12-2004, 00:41
Sulje minut syliisi.
Halaa minua.
Lämmitä viluinen sieluni.
Sulata jäätyneet tunteeni.
Sytytä valot sisälläni.
Väritä harmaa arkeni
himon kirkkain värein.
Täytä tyhjiöni
lempeällä musiikilla…
Heräsin.
Jäin vailla vastaustasi.
Miten voisin sen sulle selittää...
Kelaan, mietin ja tuskailen...
Aina vaan jotain yritän sepittää...
Rakastan sua ja ihailen...
Rakastan sua ja ihailen...
Joskus suutun ja raivastun...
Itseään uudestaan pakoilen...
Omia voimia pelästyn...
Voisin murskata vihollisen,
Paljaitten käsien voimalla...
Miksi tekisin helposti sen?
Teen sen sanoen ylivoimalla...
Näin sä opetat aina mua:
Älä ota kaikkea liiankin vakavasti...
Älä anna sydämmes murtua...
Elä ja ole. Rakasta avarasti...
Ne oli runoja ELÄMÄLLE. :)
Olet loputon
Sinä olet tuuli, joka pyörii ympärilläni
ja nostaa hiekkaa ilmaan, mutta minua ei kosketa.
Olet korkealla, saat minut kurottamaan.
Olet joki, joka valuu sormieni läpi
ja virtaa minulta pois.
Olet lähdössä, saat minut itkemään.
Sinä olet sininen valtameri,
jossa vesi on niin kylmä, että uida en vois.
Olet syvä, saat minut hukkumaan.
Olet synkkä metsä, jossa kuljen silmät kii.
Näkymätön tie ei johda mihinkään.
Olet pimeää, saat minut eksymään.
Sinä olet aurinko, joka aamulla nousee ja illalla laskee,
mutta sen kirkas valo ei minua lämmitä.
Olet kylmä, saat minut paleltamaan.
Olet unelma, joka ei koskaan toteudu.
Se haihtuu ilmaan, kun sinua ajattelen.
Olet väärä totuus, saat minut uskomaan.
Sinä olet avaruus, jossa kaikki häviää.
Tunteesi ovat kadonneet, et pysty enää rakastamaan.
Olet loputon, en ikinä saa susta selvää.
Evgenia 05.08.04
Если кто любит писать стихи на английском, и вообче любит стихи то сходите на ету страницу: www.poetry.com
Anteeks hirveesti, että kirjoitin tossa venäjäksi, unohdin että tää on suomenkielinen palsta. Mutta kai kaikki tajus mitä sanoin..
SORI!!!
По-душка
11-02-2005, 18:47
Evgenia
Runosi on masentavaa tekstiä.
Onko kyse toivottomasta rakkaudesta? Jätettynä olemisesta?
Evgenia
Runosi on masentavaa tekstiä.
Onko kyse toivottomasta rakkaudesta? Jätettynä olemisesta?
Niin se on. Mun kaverilla oli sellainen tilanne, silloin kuin kirjoitin tän runon.
joo on kyse just siitä. toivottomasta rakkaudesta. ne ihmiset (siis se mun ystävä ja mies) eivä oo yhessä enää. he olivat silloin niin kuin eroamassa.
По-душка
11-02-2005, 20:29
joo on kyse just siitä. toivottomasta rakkaudesta. ne ihmiset (siis se mun ystävä ja mies) eivä oo yhessä enää. he olivat silloin niin kuin eroamassa.
Oliko heidän eronsa niin suuri järkytytys myös sinulle, että inspiroi sinut tällaiseen runoon?
Oliko heidän eronsa niin suuri järkytytys myös sinulle, että inspiroi sinut tällaiseen runoon?
en usko että se oli järkytys minulle. Minä vain sain inspiration. mä saan inpiratiota aika monesta asioista. mutta mä kirjoitin vielä yhden runon, joka tavallaan johtui heistä.
Rakkauden vangit
Sinä katsoit minun silmiin ja kadotit ajatuksen
Pidit käteeni rinnassasi,
Että voisin tuntea miten sydämesi lyö.
Enkä minä voi vastustaa käsiesi kosketuksen.
Sinä jumaloit minua joka päivä
Ja rakastat minua joka yö.
Joku noita teki loitsun, se lumosi meidät.
Olemme rakkauden vangit,
Kyllä sinä sen tiedät.
Ja jos haluaisimme, emme ikinä pääse pakenemaan.
Mutta minä haluan jäädä
Ja toivon, että sinäkin myös.
Sinä aina annat monta pusua yhdellä kertaa
Mutta minä en ikinä ehdi laskea niitä.
Tuntuu siltä, että niitä olis miljoonaa
Eikä se aina minulle riitä.
Minä aina hyppään sylisi, sinua halaamaan.
Ja tiedän, että otat minua kiinni,
Jos vahingossa putoan.
Koska sinuun ainoastaan minä luotan,
Jumaloin sinua joka päivä
Ja rakastan sinua joka yö.
Maailma muuttuu, vuosisadat vaihtuvat
Vain me pysymme paikoillaan.
Olemme vangittu lumotussa hetkessä.
Kukapa olisi voinut tietää, että joudumme tänne.
Olemme vangittu rakkaudessa.
Tässä vankilassa jumaloimme toisiamme ikuisesti
Ja rakastetaan toisiamme aina.
Evgenia 06.08.04
По-душка
11-02-2005, 21:04
Et kai sinä ollut syy heidän eroonsa?
en ollut. oikeesti en tuntenut mitenkään sitä miestä, näin sen ehkä kerran. kaverilta sit kuulin aina niiden juttuja.
enkä mä yleensä kiinostuu varattuihin miehiin. se on minun periaate. :)
По-душка
Olet loputon - runo on sit englannin kielen versio, Tvorchestvo i yumor osastossa.
Tämän runon kirjoitin yli vuos sitten. Se on Uuden vuoden runo.
Uusi vuosi – Uusi elämä
Uuden vuoden aattona tähdet loistavat taivalla.
Ihmiset iloitsevat sitä juhlaa,
Kaikki hymyilevät ja toivotavat toiselle kaikkea hyvää.
Koko maailma hohtaa rakkaudella.
Uusi vuosi on kuin uuden elämän alku.
Uudet mahdollisuudet ovat ulottuvilla.
Löydä uudessa elämässä määränpää, johon sinun pitäisi tähdätä.
Saavutat sen jos todella sitä haluat.
Ja silloin kun pääset sinne,
Sinun kaikki unelmasi toteutuvat.
Unohda menneitä aikoja ja katso tulevaisuuden toivoen.
Usko minun kun sanon, että kaikki tulee hyväksi muuttuman
Kun löydät aidon rakkauden.
31.12.03 Evgenia
Anna anteeksi, Jumala. (rukous/runo)
Hyvä Jumala, kuule rukoukseni öisin, kun minua ei nukuta.
Joka ilta minä toivon, että huomenna olis kaikki toisin,
Että edes jotain tulisi muuttumaan.
Hyvä Jumala, osoita tie, jonka minun pitäisi kulkea.
Sano missä kotini on, minä itse sitä en löydä.
Näytä mikä ovi minun pitäisi avata ja minkä taakseni sulkea.
Hyvä Jumala, auta minua selviämään,
Kun joskus tuntuu, että itse ei voi.
Auta minun tajuamaan, mikä ihme minut tähän maailmaan toi.
Hyvä Jumala anna minulle anteeksi,
Sillä olen syntinen.
Kerro milloin tulee se aika, kun minusta tulee onnellinen.
Eve 08.10.03
Olet tie, jota en enää valitsisi
Olet polku, jolle en enää eksyisi
Olet satama, johon en enää saapuisi
Olet meri, joka ei enää kutsu
Olet käsi, jonka en enää tahdo koskettavan
Olet sana, jota en enää tahdo kuulla
Olet menneisyys, jota ei voi kullata
Olet kahle, jonka olen murtanut
По-душка
28-05-2005, 23:35
Kun vahvana ja voimattomana
hauraana ja jäntevänä
herkkänä ja tunnottomana
seisot edessäni katse ymmällään,
mieltäni vaivaa ajatus,
ettet voi olla minun.
Kun luen kirjeitäsi
niin kiihottavia ja kylmiä
ihailuasi ja alistumistasi pursuavia
naurua ja surua minussa herättäviä,
raivoan ajatuksesta,
ettet voi olla minun.
Kun tulet uniini
ja jahtaat minua metsäpolulla…
Kiihkeä hengityksesi takanani
saa kehoni sykkimään himosta
ja ruumiini sulamaan nautinnosta.
Vasta silloin olen onnellinen,
sillä vihdoinkin olet minun.
Pakolainen
Kylmissään ja koditon
jokainen vuorollaan on,
pakolainen, passiton
Kauan kuljin vailla uskoa ja toivoa,
kaukana rakkauden polusta,
rinta raskaana tyhjyydestä
Teit ihostasi huovan,
halustasi tulen,
suustasi ruukun
janoisen juoda
jano hetkeksi pois
Nukahdin uneen
jossa kaikki oli hyvää ja kaunista
eikä kukaan kylmissään ja koditon
Nyt kuljen pitkin rakkauden polkua,
olen pelkkää ihoa ja huopaa,
pelkkää ruukkua
janoisten tulla ja juoda
T.Tabermann
Kun olet poissa,
Olen surullinen.
Kun olen voissa,
Olet iloinen.
По-душка
29-07-2005, 23:39
Kun olen voissa,
Olet iloinen.
Minä olisin varmaan vihainen. Hyvä voi meni pilalle.
Minä olisin varmaan vihainen. Hyvä voi meni pilalle.
Kylla se oli pila. Miksi sitten oot vihainen? Tama historia ihmisista, joiden pitaa panna, panna ja panna aivan usein. Mutta ma en luullut silloin, etta se on paha sulle. Pyydan anteeks tietysti. Mutta kuitenkin vastaa mulle.
Nouseminen ylospain
Pidan tasta maailmasta, naen kaikkia:
Taivaassa linnut lentaa, maalla hevoset ratsastaa,
Ne kaikki on vapaana, ne ei tieda esteita,
Toivon ja oon iloinen siita.
Mina kuvittelen itselleni se,
Kuin ratsastan nopeasti ja lennan vapauksessa.
Haluan ratsastaa niin kauemmaksi vois,
Missa on kalliot, vetta ja toiveja.
Haluan lentaa korkealle pois,
Missa ei oo ollut ikavyytta, suruja ja haluja.
Haluan tulla valoisaksi tahdiksi,
Etta naytella matkaa jolle.
Haluan tulla tahdiksi,
Joka ei anta unia rakastavaiseille.
Mutta se kaikki on toivet
Ja ymmarran kaikkea,
Etta mina, kuin sinakin,
Vain olen pieni pisti ikuisuudessa...
Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle
saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan.
Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli
saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa.
Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi:
kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän?
Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!
Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.
Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.
Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,
tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,
katajat karuille maille, tammet virran vieremille.
Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.
Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.
Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,
tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,
katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.
Vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan
Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylvämiä.
Näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi;
yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan.
Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa;
vuotti vielä yötä kolme, saman verran päiviäki.
Kävi siitä katsomahan viikon päästä viimeistäki:
ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan.
Niin näkevi neljä neittä, viisi veen on morsianta.
Ne oli nurmen niitännässä, kastekorren katkonnassa
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen;
mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli.
Tulipa merestä Tursas, uros aalloista yleni.
Tunki heinäset tulehen, ilmivalkean väkehen;
ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli.
Tuli tuhkia läjänen, koko kuivia poroja.
Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen
terho,
josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi;
nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna.
Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.
Silloin vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi:
oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata?
Ikävä inehmon olla, kamala kalojen uia
ilman päivän paistamatta, kuuhuen kumottamatta.
Ei ole sitä urosta eikä miestä urheata,
joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa.
Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni!
Laitapa ve'en väkeä veessä on väkeä paljo
tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän
eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen!"
Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni.
Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni:
miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen.
Vaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa,
vaskikintahat käessä, vaskikirjat kintahissa,
vaskivyöhyt vyölle vyötty, vaskikirves vyön takana:
varsi peukalon pituinen, terä kynnen korkeuinen.
Vaka vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi:
on miesi näkemiänsä, uros silmänluontiansa,
pystyn peukalon pituinen, härän kynnen korkunainen!
Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
"Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi?
Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!"
Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli:
"Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä.
Tulin tammen taittamahan, puun murskan
murentamahan."
Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu
ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi."
Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran:
näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!
Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi;
parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana;
syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta,
puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta.
Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä
kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän.
Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi
lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle,
astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle,
kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen.
Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä.
Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti;
tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni:
tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.
Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata,
ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella.
Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen,
lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen.
Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.
Mi oli lastuja pirannut, pälähellyt pälkäreitä
selvälle meren selälle, lake'ille lainehille,
noita tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli
venosina veen selällä, laivasina lainehilla.
Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen
huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia
rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä.
Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa,
kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an,
tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa.
Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala,
pääsi päivät paistamahan, pääsi kuut kumottamahan,
pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.
Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella,
lehtipuuhun, ruohomaahan, linnut puuhun laulamahan,
rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan.
Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle;
ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi.
Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta.
Siitä vanha Väinämöinen astuvi, ajattelevi
rannalla selän sinisen, ve'en vankan vieremillä.
Löyti kuusia jyviä, seitsemiä siemeniä
rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä;
kätki nää'än nahkasehen, koipehen kesäoravan.
Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan
vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.
Tirskuipa tiainen puusta: "Eipä nouse Osmon ohra,
ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta,
ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta."
Vaka vanha Väinämöinen teetti kirvehen terävän.
Siitä kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti.
Kaikki sorti puut soreat; yhen jätti koivahaisen
lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi.
Lenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman.
Tuli tuota katsomahan: "Miksipä on tuo jätetty
koivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty:
lintujen lepeämiksi, kokon ilman istumiksi."
Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinpä sinäki laait:
heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan
linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi."
Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista.
Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti:
poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli.
Siitä vanha Väinämöinen otti kuusia jyviä,
seitsemiä siemeniä yhen nää'än nahkasesta,
koivesta kesäoravan, kesäkärpän kämmenestä.
Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Minä kylvän kyyhättelen
Luojan sormien lomitse, käen kautta kaikkivallan
tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle.
"Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä!
Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän!
Eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä,
kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä.
"Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta!
Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan!
Tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota
kynnöstäni, kylvöstäni, varsin vaivani näöstä!
"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen,
vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija!
Piä pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät!
Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta,
toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele!
Vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota
orahille nouseville, touoille tohiseville!"
Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen,
piti pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät.
Iätti iästä pilven, nosti longan luotehesta,
toisen lännestä lähetti, etelästä ennätteli;
syrjin yhtehen sysäsi, lomituksin loukahutti.
Vihmoi vettä taivosesta, mettä pilvistä pirotti
orahille kasvaville, touoille tohiseville.
Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni
maasta pellon pehmeästä, Väinämöisen raatamasta.
Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä,
viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen
kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä,
varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten,
tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.
Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.
Niin tuli kevätkäkönen, näki koivun kasvavaksi:
"Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty
koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi.
Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hietarinta,
hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!
Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,
ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,
rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!"
OpiskelijaParka
03-09-2005, 01:55
Kalevalan kaikkia sanojahan nykysuomalainen ei enää tunnista. Eikä se johdu pelkästään Kalevalan maaseutukulttuurista.
Lapinlahden Lintujen mustaa komediaa popmusiikkina
http://www.leoslyrics.com/artists/21184/
Tässä heidän kotisivunsa, joilla on joviaali esittely heistä
http://www.lapinlahdenlinnut.fi/
Suomalaisissa lauluissa ei taideta niinkään laulaa rakkaudesta vaan parisuhteesta.
Leevi and The Leaving oli hyvin suomalainen, ja taisi olla niin menestyksekäskin, ettei viitsinyt koskaan konsertoida kertaakaan:
http://www.leoslyrics.com/artists/15171/
Ei tarvitse olla tavallinen menestyäkseen.
Tässä suomipopin helmiä heiltä (nauraminen/hymyileminen ei ole kiellettyä):
"Sopivasti Lihava"
Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava
Sinä typerä olla saat
kanamainen, hölmö nainen
sun turha on luulla
mun tahtovan kuulla
jotain järkevää
Ne sinun muotosi kurvikkaat
saivat aikaan valtavan paineen
kun päällesi puskin
niin muu oli tuskin
yhtä tärkeää
Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava
En edes tiedä miksi kiihottaa
mua yhtä pitkä kuin leveä nainen
jalat kuin pylväät ja rinnatkin ylväät
joista kiinni saa
Se nainen unissani liihottaa
se lähes sadan kilon keijukainen
Muodokas kyllä, kun ei vaatteita yllä
ole ollenkaan
Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava
Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava
***************************************************
Jos joku nyt aikoo luopua ikuisesta laihdutuskuuristaan edellisen
laulun innoittamana niin kehotan kuitenkin ensin katsomaan tuon
yhtyeen äijien kuvia. Haluatko todella heitä ihailijoiksesi?
Rakkaus,Suru,Viha,Kuolema,hauskat ja elämän runot. Niitä löytyy monenlaisia. Millaisista runoista te tykkäätte? Muistakaa että kun runon keksii se on teidän oma pieni henki. Jonka tulette melkein aina muistamaan :)
Loppu
Retkelle kun lähdettiin
päättyi se kyyneliin.
Oli aamu alkamassa
kun loppu oli jo tulossa
ja nähtiin enkelin sylissä.
Hän oli nuori ja viaton
vielä elämä edessä.
Mutta hän sai siivet joilla lentää
ja vahtia meitä muita.
Oli hänen aikansa koitanut,
mutta liian nuorena.
Vain muisto jäi hänestä kauniina.
Lammas
Suru saa minut hajoamaan sirpaleiksi,
joita ei saa kärätyiksi. Kyyneleet
valuavat pitkin kasvojani ja minusta
tuntuu että tukehdun siihen.
Henkeä en saa kun ajattelen enkeleitä,
sillä olimmehan heitä. Mutta sinua
ajattelessa suru kyyneleeni vuotaavat kuin eksyneet lampaat pimeässä metsässä ja sinä mielessä.
Siniskan sydän petti.
По-душка
04-03-2006, 21:28
Sain rakkaalta ihmiseltä tänään tällaisen runon. Se on Eeva Kilven kirjoittama. Aivan mahtava. Liikutuin kyyneliin.
LAULU RAKKAUDESTA
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli toi?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski?ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaa:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
Rakas kaunis äitini kuoli tänään.
Hänestä ei koskaan tule vanhaa.
По-душка
04-03-2006, 23:42
Otan osaa suruusi. Läheisen kuolema on elämän raskain koettelemus.
Rakas kaunis äitini kuoli tänään.
Hänestä ei koskaan tule vanhaa.
Otan osaa. Voimia Sinulle.
Rakas kaunis äitini kuoli tänään.
Hänestä ei koskaan tule vanhaa.
Otan osaa!
Olle kilti ja kirjoittaa minulle! Oikein pyydän!!!
( в ПС)
[russian.fi, 2002-2014]