PDA

View Full Version : Mistä löytyy suomalainen kaveri venäläiselle?


Kri
14-12-2008, 00:06
Muutama päivää sitten päiväkodimme hoitaja kysyi minulta, onko meidän perheellä suomalaista kaveriperhettä. Oma vastaukseni yllätti jopa mua- ei ole yhtään perhettä ja 18 vuotta on jo Suomessa asuttu...Tässähän on paljon miettimisaihetta. Toisaalta, kelattuani muistissa menneitä aikoja tajusin ettei edes ollut semmosta tilaisuutta eikä ajanjaksoa elämässäni, jolloin olisi oluut mahdollista ystävystyä jonkun suomalaisen kanssa. Kun muutin Suomeen ja aloitin kolun 12 vuotiaana, suomalaiset lapset osoittivat heti etten kuulu heidän joukkoonsa, joten oli pakko ystävystyä kaikkien silloin harvojen venäläisten kanssa ja pysyä erossa suomalaisista. Olimme syrjäytyneitä ja ylpeitä, joten aloimme itsekin osoittaa ettei kaverisuhde suomalaisiin kiinnosta meitä.
Nyt olen aikuisinen mutta lovatko lapsuuden pahat kokemukset muuttuneet kompleksiksi ja ennakkoluuloiksi ? Joudunko loput elämäni asumaan yhteisössä mihin en kuulu, jossa olen aina vieras ja jonka jäsenet ovat minulle vieraita?
Syrjäytyminen- tätä se kaikki tarkoittaa, mutta miten omat lapseni? He eivät saa kokea samaa. Olenko vastuullinen siitä miten heidän käy? Mitä voin tehdä estääkseni saman kohtalon lapsillani ja miten hankkisin suomalaisia kavereitä meidän perheellemme?

Лошарик
14-12-2008, 01:46
Jos sinulla on rahaa ja terveyttä kyllä tässä elämässä kaikki järjestyy..:))

Kri
14-12-2008, 02:07
Jos sinulla on rahaa ja terveyttä kyllä tässä elämässä kaikki järjestyy..:))

Minulla on terveyttä vaikka kuinka ja täysin PA:))

Лошарик
14-12-2008, 02:12
Minulla on terveyttä vaikka kuinka ja täysin PA:))

PA- mitä tämä tarkoittaa..?:)

Kri
14-12-2008, 02:37
PA- mitä tämä tarkoittaa..?:)

Perse auki))

kaulivic
14-12-2008, 13:41
PA- mitä tämä tarkoittaa..?:)

ЛВ-хи нету.

Veonika
14-12-2008, 14:03
Minulla on "matkan varrella" ollut useita suomalaisia kavereita ja ystäviä, mutta suhteet heidän kanssaan eivät koskaan olleet yhtä läheisiä kuin venäläisten kanssa. Suomalaisten keskenäiset suhteet ovat kanssa niitä etäisiä. Sellaiset eivät minua paljon kiinnosta "ystävämielessä", mutta kavereita toki voi olla.

yannara
17-12-2008, 12:09
Minulla on taas erilaiset kokemukset kuin teillä. Muutin 9-vuotiaana Suomeen ja kävin suomalais-venäläistä koulua koko oppi-ikäni Suomessa. Minulle ei ollut väliä siellä, oliko tyyppi suomalainen vai venäläinen, ystävyydyin niiden kanssa, joiden kanssa meillä oli yhteisiä instressejä. Muut venäläiset pyörivät kyllä omana porukkana. Lapsena asuin kaukana koulussa, joten pihapiiri oli eri kuin koulussa, ja siellä pyörin koko ajan suomalaisten kanssa, joten suomalaistuin hyvin nopeasti.

Aikuisiässä minulla on Suomessa ollut lähes kaikki ystävät ja kaverit suomalaisia. Tunnen jonkun verran venäläistä porukkaa Suomessa, mutta ei oikein ole yhteisiä juttuja ollut heidän kanssa. Pari kaveria kyllä on venäläisiä, jotka Suomessa asuvat.

Pietarissa taas minulla on ihan oma venäläinen piiri, kun sinne viikoksi matkustaa niin saa juosta paikasta paikkaan tapaamassa eri kavereita yms, ja takaisin tullaan hirveessä darrassa ja monet liskojen yöt ovat edessä :D

ps. puhun suomea ja venäjää 50/50.

Elki-Palki
17-12-2008, 12:25
Paras tapa aloitta viestin on luonnollisesti: MINULLA ON…
Kahdeksannesta kolme. Bingo!
Ё!

D_F
17-12-2008, 13:41
Kahdeksannesta kolme.
Ё!
siis mitä? 10знаковбезпробелов

Aalo
30-12-2008, 15:39
Voin ehkä kirjoittaa tähän suomalaisen näkökulmasta. Monilla suomalaisilla on oikeasti aika asenteellinen suhde venäläisiin ja monet suomalaiset dissaa kaikkia jotka ei oo suomalaisia. Lukioiässä mulla oli venäläinen poikaystävä, jolla oli mun lisäksi tasan yksi suomalainen kaveri. Tosin se ei puhunut edes kovin hyvin suomea (me puhuttiin sekavaa suomi-englanti-venäjä-sotkua keskenämme). Oikeastaan jos mietin mun Suomessa sijaitsevasta kaveripiiristä niin vaan ortodoksi-suomalaisilla tai suomalais-venäläistä koulua käyneillä on venäläisiä ystäviä. Kaikkihan siis tuntee jonkun ei-suomalaisen, mut suhtautuminen on aikamonella enemmän tai vähemmän rasistinen. Mun sedän venäläinen vaimo on asunut Suomessa vuosia ja jos ei omaa yhtään ns. omaa suomalaista kaveria (ja osa sedän ex-kavereistaki dissaa).

Mä asun nyt Irlannissa ja täälläkin suurin osa suomalaisista tahtoo vaan hengata toisten suomalaisten kanssa. Vaikka irlantilaiset on oikeesti paljon sosiaalisempia kuin suomalaiset ja helpompia tutustuakin. Silti tahdota tutustua kehenkään ja pitäis vaan suomea puhua ettei olis niin kauheeta.

Mä en olisi kovin huolissani lapsista, tarhassa lapset kasvaa nykyään aika paljon monikulttuurisemmiksi eikä lapsilla ole asenteita. Tietty on aina asenteellisia vanhempia, mutta sit taas on paljon niitä kivempiakin. Tein kyselykierroksen mun tutuista kaveriperheistä ja melkeen kaikkien lapsilla on myös ei-suomalaisia kavereita. Ne joilla ei oo on muutenkin vähän estoisia.

Ja siis suomalaiset on vieraita toisilleenkin :D Siks suomalaiset käy mökillä, että ei tarvi olla kenenkään kans tekemisissä. Ja sosiaaliset suomalaiset muuttaa ulkomaille ettei tuijotettais bussissa kun juttelee vieruskaverille :D

alki
31-01-2009, 15:49
suomalaiset on vieraita toisilleenkin
Totinen totta. Minulle sopii tietty sosiaalinen etäisyys joten viihdyn hyvin suomalaisten kollegojeni parissa. Mutta vain niin kauan kun minut kohdellaan tasavertaisena ihmisenä tässä maassa missä ylpeillään omalla ylivertaisella rehellisyydellä ja oikeudenmukaisuudella.

Enologi
02-09-2009, 08:25
Aloin itsekin miettiä asiaa. Itse en ole venäläinen, mutta Suomessakin sen verran vähän elämäni aikana asunut, etten miellä itseäni kovin suomalaiseksi (vaikka sanotaan että minulla venäjässä on selvä aksentti, suomessa taas ei ole). Minulla on Venäjällä runsaasti ystäviä - tosin erikoista että Moskovassa paljon enemmän kuin Pietarissa vaikka Pietarissa tulee enemmän oleiltua. Suomessa taas venäläisiä ystäviä ei ole, muutama miten kuten ohimenevä tuttu ja satunnainen naisystävä, jotka nekin tuntuvat ennemmin tulevan ja menevän kuin jäävän. Olen paljon sosiaalisempi kuin keskivertosuomalainen, mutta toisaalta runsas matkustaminen ja melkomoinen tarve olla usein ihan rauhassa omissa oloissaan saa aikaan sen, että en halua kenenkään kanssa kovin intensiivisesti nähdä, vaikka hyviä ystäviä oltaisiinkiin. Mieluummin harvoin ja "laatuaikaa" kuin usein ja tyhjänpäiväistä oleilua. Olisiko tässä syy? Suomalaiset ystäväni (ainakin ne, jotka vuosien varrella jääneet) suurelta osin samanlaisia kuin minä, eli he pitävät luonnollisia pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa ja tapaamisissa. Suomessa asuvat venäläiset tuttavani ovat ehkä kokeneet sen etäistäväksi tai kiinnostuksen puutteeksi ja vastanneet omalla passiivisuudellaan, jolloin ovat pikku hiljaa kadonneet kontaktiverkosta. Venäjällä asuvat tutut taasen tiedostavat, että asun kokonaana загран, jolloin odotusarvo ei olekaan kovin intensiivinen yhteydenpito. Lisäksi useimmat moskovalaiset ystäväni myös sen verran kiireisiä töiden ja/tai opintojen kanssa, ettei kovin intensiivinen ystävien kanssa olo toimi edes Mossen puitteissa.

Joka tapauksessa voiko tästä vetää laajemminkin johtopäätöksiä?

Mitä tulee sitten aloittajan Kri:n ja vastaavien kokemuksiin niin vaikea ottaa kantaa. Yannaran tapauksessa on selvä, että suomalais-venäläinen koulu ympäristönä on venäläisten suhteen vähemmän ksenofobinen kuin valtaväestö keskimäärin, joten ystävystyminen helpompaa. Myös suuri osa ainakin pääkaupunkiseudun venäläisistä asuu kaupunginosissa, joissa paljon venäläisiä ja maahanmuuttajia yleensä. Tällaisessa ympäristössä tapahtuu helposti segregoitumista sekä etnisten ryhmien välillä että asetelmalla "kantasuomalaiset" ja "muut". Puolin ja toisin ennakkoluuloillakin varmaan tekemistä asiassa. Sinänsä kokisin suomalaiset kuitenkin mainettaan avoimemmiksi, mutta kun se yksityisyys ja ihan omat kuviot tärkeitä, ei hyvienkään ystävien kanssa tuntimäärissä vietetä ihan hirveästi aikaa. Lisäksi naapureihin tutustuminen Suomessa isommissa kaupungeissa aika pintapuolista, omat ystävät tulevat enimmäkseen lapsuudesta, harrastuksista, työpaikoilta ja toisten ystävien kautta. Suomalaiset ovat harrastus- ja yhdistyskansaa. Urheiluseurat, harrastuspiirit, kaikenlaiset kansalais- ja aikuisopistot, kaupunginosayhdistykset jne. jne. ovat paikkoja joissa suomalaiset tutustuvat toisiinsa. On myös paljon ihmisiä, jotka eivät lapsuuden ja nuoruuden jälkeen juuri hanki uusia ystäviä muuten kuin ehkä tyttö/poikaystävien ja omien läheisten ystävien kautta.

Ovatko suomalaiset sisäänpäinlämpiäviä? Itse olen kulttuurisesti noin puoliksi suomalainen ja väittäisin etteivät ole. Tosin riippuu katsantokannasta. Suomalaiset ulkomailla ollessaan hakeutuvat paljon suomalaisten seuraan, mutta kokemukseni mukaan miehillä ja naisilla eroja. Naiset viettävät aikaa suomalaisten kanssa, mutta hankkivat myös paikallisia ja/tai muita ulkomaalaisia tuttuja, kun taas miehet enemmän omassa piirissä joko tottumuksen tai vieraassa ympäristössä pintaan tulevan sosiaalisen joustamattomuuden johdosta. Tuskin se varsinaisesti sisäänpäinlämpiävyyttä on, ennemminkin sitä, ettei oikein osata tutustua muunlaisiin ihmisiin.

Lasten osalta tilanne on toinen. Pienet lapset imevät paljon kodin asenneilmapiiristä ja esimerkiksi akateemisen venäläisperheen lapsen on varmaan vaikea löytää ystäviä suomalaisen betonilähiön asukkaiden lapsista, kun vanhempien koulutus- ta työtausta on linjaa peruskoulu - hanttihommat - fatta - keskikaljabaari, koska fakta on, että Suomessa juuri alemmissa sosiaaliluokissa ksenofobia on voimakkainta ja maahanmuuttajat usein päätyvät ainakin ensimmäisinä vuosina ja isoissa kaupungeissa ympäristöihin, joissa sekä paikallisväestön alemmat sosiaaliluokat sekä maahanmuuttajat yliedustettuna.

Eilen juuri aloitin uudessa toimintaympäristössä (Jyväskylän yliopisto) ja juttelin ohimennen heti kahden Venäjällä syntyneet ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa. Tuntuivat olevan tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa enkä huomannut mitään ennakkoluulojakaan heitä kohtaan toisten opiskelijoiden puolelta. Samoin Åbo Akademilla Turussa olen törmännyt sekä venäläisiin vaihto-opiskelijoihin että venäläistaustaisiin tutkinto-opiskelijoihin eikä kellään tuntunut olevan isompia hankaluuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kri
02-09-2009, 10:05
Enologi, kiitos kannanotosta, luulin tämän aiheen jo kuolleen:)
Elämäntilanteeni muuttui nyt sen verran että jouduin pariksi vuodeksi täysin suomalaiseen ympäristöön ja ei muuta kun katsotaan miten käy kanssakäyminen.
Ainakin tähän asti en oo huomannu mitään erikosta suhtautumista minuun. Ehkä itse pidän itseäni hiukan eristyksessä ikäeron takia- taidan olla luokan vanhin =)

Veonika
02-09-2009, 10:49
Enologi, kiitos kannanotosta, on mielenkiintoinen.
Rupesin miettimään tätä pitkää yhteydenottoväliä mistä kerroit. Taitaa olla asia niin. Mutta kieltämättä suomalaise ovat myös "hitaammin lämpeneviä" kuin venäläiset. Minulle on monesti käynyt niin että tapasin mukavan venäläisihmisen ja olin jo saman illan aikana hänen kanssaan kavereita, ihan oikeesti. Suomalaisten kanssa kestää pidempään mutta kyllä jossain vaiheessa lämpenee hänkin :)

Itse opiskelin Turun yliopistossa eikä minäkään huomannut mitään erityistä suhtautumisessa. Akateemiset piirit kun ovat tässä asiassa kehittyneempiä ja hyvin tottuneita ulkomaalaisiin

Шаман
02-09-2009, 17:54
Muutama päivää sitten päiväkodimme hoitaja kysyi minulta, onko meidän perheellä suomalaista kaveriperhettä. Oma vastaukseni yllätti jopa mua- ei ole yhtään perhettä ja 18 vuotta on jo Suomessa asuttu...Tässähän on paljon miettimisaihetta. Toisaalta, kelattuani muistissa menneitä aikoja tajusin ettei edes ollut semmosta tilaisuutta eikä ajanjaksoa elämässäni, jolloin olisi oluut mahdollista ystävystyä jonkun suomalaisen kanssa. Kun muutin Suomeen ja aloitin kolun 12 vuotiaana, suomalaiset lapset osoittivat heti etten kuulu heidän joukkoonsa, joten oli pakko ystävystyä kaikkien silloin harvojen venäläisten kanssa ja pysyä erossa suomalaisista. Olimme syrjäytyneitä ja ylpeitä, joten aloimme itsekin osoittaa ettei kaverisuhde suomalaisiin kiinnosta meitä.
Nyt olen aikuisinen mutta lovatko lapsuuden pahat kokemukset muuttuneet kompleksiksi ja ennakkoluuloiksi ? Joudunko loput elämäni asumaan yhteisössä mihin en kuulu, jossa olen aina vieras ja jonka jäsenet ovat minulle vieraita?
Syrjäytyminen- tätä se kaikki tarkoittaa, mutta miten omat lapseni? He eivät saa kokea samaa. Olenko vastuullinen siitä miten heidän käy? Mitä voin tehdä estääkseni saman kohtalon lapsillani ja miten hankkisin suomalaisia kavereitä meidän perheellemme?

Mielestäni sinun lapsilla ei tule olemaan mitään ongelmia tässä asiassa. Pienemmässä iässä lapset sopeutuvat nopeammin ja helposti löytävät kavereita ja ystäviä. Ja vanhemman vastuu, mielestäni, on siinä, että kasvattaa lapsen avarakatseiseksi... eli kertoo positiivisesti erilaisista ihmisistä ja sen, että ulkonäkö ja muut eroavaisuudet (ihon väri, tukan ja silmien väri, kielitaito jne.) ei ole se tärkein...
Ennakkoluulot- siinä, mielestäni, on se tekijä mikä synnyttää välillä ylitsepääsemättömän muurin kanssakäymisessä ja suhteissa... Meidän sukupolvi tuskin pääsee siitä kokonaan irti... Liian vomakkaita ovat ennakkoluulot...ja monessa perheessä, syystä tai toisesta, ne siirretään sukopolvelta toiselle... Se on ikävä asia, mutta nykypäivän fakta...

*Itse asun Suomessa vuodesta 1990. Lapsillani ei ole ongelmia nykypäivän Suomessa. Ja heillä on paljon suomalaisia kavereita ja ystäviä, sekä paljon ystäviä ja kavereita ketkä olevat etniseltä taustalta eri kulttureja edustavia... He ovat avarakatseisia nykypäivän nuoria... Ja se on hyvä ja mahtava juttu... :)

kisumisu
02-09-2009, 18:34
Enologi- oli mielenkiintoista lukea sinun kannanottoa
Terävästi huomattu monia asioita ja ne pitää paikaansa
Minulla on venäläisiä ystäviä nuoruudesta asti ja pitämme yhteyttä nykyään paljon enemmän kuin ennen- onhan odnoklassniki.ru ja skype- minun kanavani maailmaan ja kun on paljon sukulaisiakin- niin skypen kautta yhteydenpito hoituu- odotan soittoa serkulta parasta aikaa. Meidän perheellamme sen sijän on suomalaisia ystäviä (hieno pariskunta, eläkeläiset), joiden kanssa me ollaan tiivisti yhteydessä, soitellaan ja nähdään melko usein. Käydään heidän mökillä ja kotona ihan muuten vaan- kahville ja rupattelemaan. He autoivat minua niin paljon ettei edes kukaan minun ystävistä näin tehnyt. Arvostan heitä suuresti.
Medän pihapiiri Helsingissä on sellainen että moni tuntee kaikkea- lasten kautta. Ja meidän talon asukkaat myös tuntevat toisia ja jopa käyvät toisten kylissä juhlapäivinä - viime vuonna ylänaapuri kutsui meidät, seinänaapurit jouluglögille- meillä oli valtavan hauskaa. Joten - asun aika sosiaalisessa ympäristössä, naapureiden kanssa usein rupatellaan ja ennen vanhaa meillä oli erilaisia grillijuhlia pitkin kesää. Nykyään meno on hiljempi- tietyt ihmiset pilasivat talon hengen, mutta osa naapureista edelleen on hyvissä väleissä ja yhteydenpito on jokapäivästä.
Eikö ole vähän hassua, kun sanotaan että suomalaiset ovat juroja ja ei sosiaalisia?
Mieheni sisko asuu pohjois-Savossa- eikä siellä juroudesta ole jälkeäkään- ihmiset tuntevat toisia ja käyvät usein toisten kylissä. Kerran luin paikallisessa lehdessä ilmoitus jossa henkilö ilmoitti että HÄN EI JUHLII SYNTYMÄPÄIVÄÄ - kysyin miehen siskolta mikä moinen ilmoitus on? Hän selitti minulle että jos henkilö haluaa juhliaa omassa perheessä syntymäpäivää - niin täytyy laittaa tälläinen ilmoitus, muuten kaikki ketkä tuntevat hänet- tulevat onnittelemaan, varsinkin pienissä kylissä.....Joten meitä on joka menoon.
Itse henkilökohtaisesti en viihty enää isoissa porukoissa enkä koskaan voinut ihan noin vaan tutustua tuntematomaan ihmiseen-en koskaan halunut vaivata toista- luulen suomalaiset ajattelevat samoin

Жесть
02-09-2009, 20:37
kiinnostavaa aihe =)

olen keskustellut suomalaisen mieheni kanssa ja asiat ovat näin:

suomalaiset eivät tarvitse näin läheisiä ystäviä kun me, venäläiset.

Niiden läheiset ystävät ovat yleensä oma puoliso ja muut perheen jäsenet.

Muut ovat kavereita. Niiden kanssa käydään kalalla, urheilaan, bailataan, käydään terrassilla, lenkillä, muttei kuitenkaan puhuta kovin henkilökohtaisista asiosta kuten me, venäläiset, olemme tottuneet.


Venäjällä tarvitaan ystäväverkostoa, että pärjäsi paremmin, joskus ylipäänsä pärjätäkseen.
Suomessa sinua autetaan esim. sosiaalitoimistossa, kaikenlaisilla tuilla.

Mutta... Ei kukaan välttämättä kuuntelee sinua.
Siksi Suomessa tehdään näin paljon itsemurhia vuosittain.

Mutta se on mielestäni Suomen lähes ainoa negatiivinen puoli.

En ole koskaan törmäänyt minkäläiseen rasismiin, en ole kokenut mitään pahaa johtuen taustastani.

vauva1
12-09-2009, 23:59
Minulla on "matkan varrella" ollut useita suomalaisia kavereita ja ystäviä, mutta suhteet heidän kanssaan eivät koskaan olleet yhtä läheisiä kuin venäläisten kanssa. Suomalaisten keskenäiset suhteet ovat kanssa niitä etäisiä. Sellaiset eivät minua paljon kiinnosta "ystävämielessä", mutta kavereita toki voi olla.

minulla on 2 suomalaita kaveria -on jo 8 vuotta yhdessä-
ja on muutama suomalaista tattava-
valitettavasti venäläisten kanssa kaverisuus katoa iän myötä-------

etoolja
17-02-2010, 20:39
kiinnostavaa aihe =)

olen keskustellut suomalaisen mieheni kanssa ja asiat ovat näin:

suomalaiset eivät tarvitse näin läheisiä ystäviä kun me, venäläiset.

Niiden läheiset ystävät ovat yleensä oma puoliso ja muut perheen jäsenet.

Muut ovat kavereita. Niiden kanssa käydään kalalla, urheilaan, bailataan, käydään terrassilla, lenkillä, muttei kuitenkaan puhuta kovin henkilökohtaisista asiosta kuten me, venäläiset, olemme tottuneet.


Venäjällä tarvitaan ystäväverkostoa, että pärjäsi paremmin, joskus ylipäänsä pärjätäkseen.
Suomessa sinua autetaan esim. sosiaalitoimistossa, kaikenlaisilla tuilla.

Mutta... Ei kukaan välttämättä kuuntelee sinua.
Siksi Suomessa tehdään näin paljon itsemurhia vuosittain.

Mutta se on mielestäni Suomen lähes ainoa negatiivinen puoli.


En ole koskaan törmäänyt minkäläiseen rasismiin, en ole kokenut mitään pahaa johtuen taustastani.

Teillä oli vain tuuri jos ette törmääneet rasismiin. Minullakin oli joskus vaaleanpunaiset silmälasit päälää, ei enää.

Ville-setä
24-02-2010, 18:11
Tässä hieman "off-topic", kevennykseksi nostalgiaa 1980-luvulta..
kuvaus suomalaisista ja venäläisistä "suuren ja mahtavan" ajoilta...
YYA-aika oli myös eräänlaista " ruusunpunaisten lasien aikaa" ;-)
Mistään rasismista silloin ei kylläkään puhuttu..

Valitettavasti areenassa vain 7 päivää..

http://areena.yle.fi/video/778083

Musja
24-02-2010, 19:51
Mistä he tulevat tähän paskaan elämän!
Eli persseestä!

Gretsa
12-05-2010, 14:37
Teillä oli vain tuuri jos ette törmääneet rasismiin. Minullakin oli joskus vaaleanpunaiset silmälasit päälää, ei enää.Täytyy olla tarkkana noiden termien kanssa. "Жесть" kirjoitti hyvin kauniisti ja selitti osan tästä asiasta erittäin hyvin. Suomalaisuuteen kuuluu (k sozhaleniju) yksityisyyden, jopa yksinäisuuden, ihailu. Ollaan perheen kanssa, suljetaan muu maailma ulkopuolelle. Tavataan korkeintaan muita "samanlaisia". Kun nähdään ihminen, joka on "erilainen", häneen suhtaudutaan tottakai eri tavalla. Ollaan uteliaita, varautuneita, epäileviä jopa pelokkaita ja torjuvia. Tämä on osa suomalaista kansanluonnetta. Jotkut Suomeen muuttaneet nauravat sille, jotkut loukkaantuvat siitä. Mutta rasismia se ei itsessään ole. Jos sinua ihmetellään, katsotaan pitkään tai vierastetaan - se ei ole rasismia. Jos sinua konkreettisesti syrjitään, sinulle ei myydä kaupassa, et pääse ravintolaan, tms. venäläisyytesi takia - se on rasismia ja lisäksi laitonta.