Hiljaista täällä taas on... Rikotaan hiljaisuus? Rohkenen... Pulpahti mieleen seuraava juttu. Ta asia. Vakava sellainen. Ja samalla hauska...
Maahanmuutto. On se jotenkin kömpelö sana ja käsite... Ja ikuinen leima ihmiselle. Mamulle. Tuli ykskaks mieleen seuraava:
Me muutettiin Suomeen vuonna 1990 ja koko elämän täällä rakennettiin ihan itse. Nollasta. Alkuvaiheessa tietämättä paljon mitään suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen rakenteista.... Oltiinko me tyhmiä? Tai tyhmänrohkeita? Ilmeisesti. No tietenkin sukulaisten kutsuilla tulimme. Pinkeissä rilleissä. Ensin Helsinki, Kannelmäki, raksaduunit, sitten heti Itä-Vantaalle ja duunin kautta saatiin broidin/serkun kanssa työsuhdeasunnot. Kolmiot kaikkine herkkuine. No huh huh... Haettiin perheet Tallinnasta. No huh huh sitä muuttoa... Kaksi Ladaa lastattu neukuilla... Hymiö grin Aikuiset sekä lauma (  ) lapsia, laukut täynnä kattiloita, paistinpannuja ja kaikkea muuta tarpeellista/hyödyllistä... Muutto ei todellakaan ollut helppo. Varsinkin muutto Neuvosto-Eestistä kapitalistiseen Suomeen. Finlandiaan... Unelmamaahan....  No huh... Pulpahti mieleen se hurja muutto... Maahanmutto... Ja nyt mamut, me, ja meidän lapset ollaan edelleen mamuja. Mutta. Eri rooleissa vaikutamme tässä yhteiskunnassa... Ja eri ikäisinä... Jopa meidän lapset ovat jo aikuisia... Ja nyt lähestyy ja nousee seuraava sukupolvi... Lastenlapset. Voimia ja onnea heille. Sekä meille. Ja kasuille tietenkin myös. |
