VIIPURILAISEN KIINTEISTÖN PALAUTUS
 

- Luostarinkatu 26 kiinteistö toisessa käsittelyssä Viipurissa
- EIT pakotti suomalaiset oikeudenkäyntiin Venäjällä
- EIT:n venäjänkielinen päätös suomalaiselle kantajalle
- EIT luulee Suomen oikeuslaitosta Venäjälle alistetuksi?
- 70 lisäjuttua venäläisiin oikeusistuimiin
- Karjala pysyy piikkinä Kremlin johtajan mielessä
- Venäjän oikeuslaitoksen riippumattomuus puntarissa

Asianajaja Kari Silvennoinen on haastanut Venäjän Federaation Viipurissa toimivaan Leningradin oblastin piirioikeuteen vastaamaan Viipurissa Luostarinkatu 26:ssa olevan kiinteistön palauttamisesta sen suomalaiselle omistajalle. Asia oli Viipurin oikeudessa ensimmäisen kerran esillä kuukausi sitten.

Asian toinen käsittely oli tänään (24.09.07). Venäjän valtio torjui palautusvaatimuksen perusteettomana. Oikeudessa näyttää YLEN mukaan olevan epäselvää, edustaako venäläistä puolta seuraavassa oikeudenkäynnissä Viipurin kaupunki vai Viipurin piiri.

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin (EIT) käytännössä pakotti suomalaisen asianajajan käynnistämään asiasta oikeudenkäynnin Venäjällä. EIT ei suostunut lainkaan käsittelemään 80 kiinteistöön kohdistunutta kantelua, joissa vaadittiin kiinteistöjen vallinnan palauttamista takaisin suomalaisille omistajille tai omistajasuvuille.

Helmikuussa 2007 Kari Silvennoinen kertoi tyrmistyneenä saaneensa EIT:ltä venäjänkielisen päätöksen asiassa. Mitään selvyyttä siihen, miksi päätös oli venäjänkielinen, ei ole tullut.

Toinen tyrmistyttävä asia oli EIT:n 09.02.2007 antaman päätöksen sanamuoto: ”että Karjalan suomalaiset kiinteistönomistajat eivät ole käytäneet kaikkia sisäisiä oikeusturvakeinoja loppuun”. Hakijan olisi pitänyt ensin käydä läpi kaikki oikeusasteet Venäjällä.

Mistä lähtien Venäjän oikeusasteet ovat olleet Suomen valtion sisäisiä oikeusturvakeinoja? Päätöksen sanamuoto osoittaa joko perusteellista tiedon puutetta EIT:ssä suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ja kuvitelmasta, että Suomen oikeusjärjestelmä on jotenkin alisteinen Venäjän oikeusjärjestelmälle. Ehkä EIT:ssä oleville suomalaisille juristeille on jäänyt autonomian tai syvä suomettumisen aika jotenkin vaikuttamaan päätöksentekoon?

EIT:n päätös oli ehkä myös poliittinen. Nyt se ei ottanut mitään kantaa siihen, onko YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artiklan tai Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan omaisussuoja-lausekkeella jotain merkitystä. Kuitenkin omaisuussuoja on loukkaamaton ihmisoikeus. Sekä EU-maat Suomi mukaan lukien että Venäjä ovat ratifioineet nämä kansainväliset sopimukset.

Syynä on voinut myös olla halua päästä eroon vaikeasta kysymyksestä, joka olisi vaatinut resurssien käyttöä. EIT:ssä on noin 60 000 juttua avoinna, minkä vuoksi on kätevää hylätä tai lykätä suurempia asioita, jolloin pikkujuttuja ehtii käsitellä useita samassa ajassa.

EIT:n päätös pakottaa suomalaisen omistajan ajamaan asiaa Venäjällä aina korkeimmassa oikeudessa saakka. Positiivista asiassa on se, että kiinteistöjen omistuskysymys tulee myös Venäjällä esille.

Tätä kautta konkretisoituu presidentti Martti Ahtisaaren toteamus siitä, että kuka tahansa sitten onkin Kremlissä Venäjän korkeimpana vallanpitäjä, tämän alitajunnassa on aina pysyvä piikkinä pakkoluvutetun Karjalan kysymys. Asia ei ole vain alitajunnassa, vaan jatkuvasti esillä venäläisissä oikeusistuimissa.

Viipurin Luostarinkatu 26:n kiinteistön omistuksesta käytävä oikeusprosessi raivaa uraa sille, että yhä useampi suomalainen alkaa oivaltaa, että kansainvälisten sopimusten mukaan suomalaiset edelleen omistavat Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöt. Pariisin rauhansopimuksessa 1947 vain raja siirtyi, ei omistusoikeus, kuten asianajaja Kari Silvennoinen toteaa.

Silvennoinen on valmis viemään noin 70 muuta omistustapausta venäläiseen oikeusistuimeen. Tämän ensimmäisen jutun arvioidaan kestävän ainakin vuoden. Todennäköisesti juttu menee Venäjän korkeimpaan oikeuteen saakka, jolloin prosessi ehkä venyy vuosikausien mittaiseksi. Ennenkuin 70 muuta juttua ja niihin liittyvät valitukset sekä mahdollisesti muut nostettavat jutut ovat läpäisseet Venäjän oikeuslaitoksen, on Karjalan kysymys tunnettu jo Venäjälläkin.

On mielenkiintoista nähdä, miten Venäjän valtio suhtautuu tähän asiaan ja pyritäänkö oikeudenkäyttöä jollakin tavoin rajoittamaan. Asian käsittelyssä punnitaan Venäjän oikeuslaitoksen riippumattomuuta ja sitä, kuinka hyvin se noudattaa kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia.

http://prokarelia.net/fi/?x=artikke...=1372&author=10

ProKarelia ei välttämättä suhtadu asiaan kovin objektiivisesti. Asiaa on käsitelty muuallakin suomalaisissa tiedotusvälineissä.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id70568.html

Juridisesti erittäin mielenkiintoinen tapaus.

juu. katsoin uutiset eilen ja tänään luin- joku 82-vuotias vaatii itselleen Viipurin keskustatontin. siellä on nyt puisto.
Venäläiset lakimiehet sanoivat että ulkomailla asuvilla venäläisillä oikeus vaatia omaisuuta takaisin- niin myös suomalaisilla-
katotaan miten tää asia loppuu-

взгляд с другой стороны
http://news.ntv.ru/117462/

en usko että hän saa tontin takaisin, mutta sen suomalainen lakimies (just Silvennoinen) aloita tämän laitamlla ilmoituksen lehteen muutama vuosi sitten.
menetetyn omaisuuden palautaminen oli kiinnostanut tätä miestä jo opiskeluaikana.
minusta hän vain lietsoo ihmisiä- ei tästä mitään hyvää tulee

Mielestäni tämä on enemmän poliittinen prosessi jonka tarkoituksena on herättää suomalaiset politiikot "talviunelta"!

Objektiivisyys syntyy kun monipuolisia mielipiteitä tulee tarpeiksi paljon.

tässä voit lukea myös venäjän kielellä
http://www.russian.fi/forum/showthr...8#post123630 8

lakimiehen työ on haasta kaikkea mahdollista oikeuteen. tuntipalkalla 2 vuotta... vaikka ei saisi myönteistä ratkaisua 82-vuotiaalle... harmitta, kun en osannut tarpeeksi hyvin suomea, kun olin hakemassa korkeakouluihin. ;)

Venäjän valtio joutunut maksamaan yli 150 kertaa EU:n tuomioistuimessa: http://palm.newsru.com/russia/08feb2007/150.html

niin. ja? mitä siitä?

muaalmaa on menettänyt hienoa lakimiesta voi voi
noh - tässä ollaan ja katsotaan mihin tullaan.
haastaa voi kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta tarvitaanko sitä?

ROSVOILLE on näytettävä oma paikka!!

anna olla JO!
älä kaivele vanhoja!
ei tästä tuu mitään.
vaikka näyttäisit rosvolle-niin muuttako se mitään? ei- ainoastaan saat itsetyydystä siitä että näytit rosvolle paikkaa!

harjoittele sarkasmiasi. sitä minä just tarkoitinkin.

otat sen liian henkilökohtaisella tasolla. sä et siitä saa mitään ja kuka sä oot puhumaan "koko kansasta"?

Taj tuskin Venäjällä koskaan demokratia tulee kehittymään, se on tämän asian toinen pää.

Kansa koostuu yksilöistä, samoin kun kansan mielipide demokraatisissa maissa.

demokraatia tarkoittaa kansan valta. minä en tiedä yhtään todella demokrattista valta. sinun mielipide ei ole minun mielipide ja me asutaan samassa maassa ja olen melko varma, että asiaan on vielä 20 erilaista näkökantaa.

35 % kansasta halua Karjalan takaisin, mutta yksilön (pienien ryhmien) oikeudetkin ja mielipiteet on muistettava.


Juuri "kansan valtaa" harrastettiin Neuvostoliitossa!

35% mielisairausalttista haluaa ja järkevät 75% ei halua. ei halua siivota sotkua ja rahoittaa omilla rahoilla uudelleen rakentamista.

Lakimiehen työ on puolustaa asiakkaan oikeuksia ja etuja.

sekin on totta, mutta kyseinen lakimies pari vuotta sitten etsimällä etsinyt halukkaita saamaan takaisin menetetyn omaisuuden Venäjältä. Halukkaita oli jotain parisataa, mutta vain 1 nosti kannen-mitä tästä tulee- katsotaan. En usko että he voittavat, mutta....

200 hakemusta meni Putinille, hänen kanslia otti vastaan, se on eri asia.

Nyt oikeuskäsittelyjä on tulossa 70ntä, tämä ensimmäinen näytti sen miten menetellän asiassa, koska käsittelyt tulee eripaikkakunnissa. Asiat myös menee kaikki Venäjän korkeimat oikeusinstanssit jonka jälkeen voi valittaa EU-oikeudeen.

75%sta noin 35%lla ei ollut minkänlaista päätöstä - loput oli mielisairaita toisin päin.

Minä enemmän ymmärrän niitä jotka hälua jälleen rakentamista, töitä ja demokraatian voittoa Venäjällä kun niitä jotka ajattelee omasta hyvinvoinista vain.

Suomenlahdella toteutui harvinainen tapahtuma, kun suomalainen ja virolainen kansalaisjärjestö laskivat 26.09.2007 maitten liput meren pohjaan. Liput laskettiin 75 metrin syvyyteen Suomen ja Viron välisellä rajalla koordinaateissa 59.50.667N – 24.49.064E.

Suomen puolelta lipun laski idean isä, Suomen Karjalan Pakolaiset ry:n puheenjohtaja Jussi Liikonen ja Viron puolelta Eesti Rahvuslik Liikumine -liikkeen hallituksen jäsen ja Eesti Demokraatlik Rahvuslike Jõudude Koostöökodan puheenjohtaja Henn Põlluaas.

enkä ota, koska asia on vain omaisuuskiista.