Reijo

SUOMEN KUNINKAAT
Perinteinen historiakäsitys ei tunne Suomesta kuninkaita tai valtakuntia ennen ruotsalaisvalloitusta, mutta Idäntiessä on yritetty käyttää aikalaislähteitä aina kun se vain on ollut mahdollista, ja niissä Suomen kuninkaat ovat olleet itsestäänselvyys sekä saagoissa (kuningas Froste) että kristittyjen kirjanoppineiden kirjoituksissa (mm. Saxo Grammaticus) ja Vatikaanin varhaisissa muistiinpanoissa. Roolipeliä ei tule ottaa kannanottona opillisiin kiistoihin, mutta syyt siihen miksi ajatus Suomen kuningaskunnasta on hylätty eivät ole täysin vedenpitäviä ja perustuvat ruotsalaisajan ja ”ristiretkien” sanelemaan historiankuvaan, joka ei ole täysin riippumaton aikansa painotuksista ja poliittisista tarpeista. Siksi Idäntiessä suomalaisilla on Suomenniemen alueella ne kolme kuningaskuntaa ja kulttuurisuuntaa, jotka on näissä lähteissä mainittu, Häme, Kainuu ja Karjala.
Suomalaisten kuningaskunnat ovat säilyneet samanlaisina kuin ne olivat kaikkialla Pohjolassa merovinkiajalla (600-800jKr), eikä Skandinavian kuningaskuntiin syntynyttä germaanista hovirakennetta tunneta. Kuningas on periaatteessa vain rikkain tai muuten kunnioitetuin suurtalollinen, joka käyttää valtaansa vain pyhillä paikoilla pidettävillä käräjillä, kerran vuodessa ja tarpeen mukaan. Kuningas on tuomari, sotapäällikkö, lainjakaja ja edustaja kun ollaan tekemisissä ulkopuolisten valtakuntien kanssa. Kuten kaikki suurtalolliset hänkin kerää veroa omilta alaisiltaan, mutta sen lisäksi kuninkaan mailla on usein jokin kauppapaikka tai tärkeä jokireitti, jolla liikkuvilta voidaan kerätä tullia. Periaatteessa jos kuninkaaseen ollaan käräjillä tyytymättömiä, hänet voidaan vaihtaa. Käytännössä tähän kuitenkin liittyy paljon ongelmia, juonittelua ja suurtalollisten välistä köydenvetoa. Kuninkaan merkkinä on usein jokin koru tai merkittävä koriste, kuten kultaisessa ketjussa helmin koristeltu ukonvaaja.

Suomenniemellä ei ole juurikaan teitä, vaan kaikki liikenne tapahtuu maan monia järviä ja verkkaisesti virtaavia jokia pitkin. Myös asutus on keskittynyt näiden reittien varrelle, ja missä useammat vilkkaasti kuljetut vesiväylät kohtaavat on myös pikkukaupunkien kaltaisia kauppapaikkoja, jonne kauppiaat läheltä ja kaukaa sekä reitinvarsien asukkaat tulevat sulaveden aikaan myymään ja ostamaan tavaroitaan, hylätäkseen paikan taas kokonaan kun talvi tulee ja vesireitit jäätyvät. Pitkät etäisyydet tekevät kuninkaiden vallasta nimellistä tilustensa välitöntä lähimpäristöä lukuunottamatta ja muut suurtalolliset tekevät mitä tahtovat, ainakin siihen asti että heidät haastetaan siitä tilille seuraavilla käräjillä.

Hämeen kuningaskunta kattaa Varsinais-Suomen, suuren osan etelärannikkoa ja Järvi-Suomen lounaisosat. Se on kaskiviljelyaluetta ja etenkin Varsinais-Suomen viljavat jokivarret ovat maan vilja-aitta. Muita elinkeinoja ovat koko maassa tärkeät metsästys ja kalastus. Rannikolla on myös pohjanmiesten taloja, jotka ovat kuitenkin Hämeen kuninkaan alaisia ja suurtalollisia muiden joukossa. Idäntiellä liikkuneet seikkailijat palaavat usein kotiin muita rikkaampina ja ovat matkojensa aikana omaksuneet myös pohjanmiesten kielisiä nimiä. Hämäläisten kuningas on Ruotus Ruotsalainen, länsirannikolla elävä vanha upporikas Idänkävijä, jonka talo ja tavat ovat ruotsalaistuneet niiden vuosien aikana jotka hän pohjanmiesten matkassa vietti. Hänen välinsä muihin suurtalollisiin ovat huonot, sillä hän haluaisi keskittää ja vahvistaa kuningasvaltaa skandinaavisten esikuvien tapaan sekä kantaa yleistä veroa. Niinpä etenkin Järvi-Suomen hämäläiset suurtalolliset käyttäytyvät kuin itsenäiset ruhtinaat ja aika ajoin käräjillä puhuvat aseet.

-----------------
Viimeinen Kirjasalon puolustaja.