Вот исповедь матери больного ребёнка (не сказано чем, смысл в том, что мать прикована к нему). http://www.hs.fi/keskustelu/Moni+om...139582&tstart=0
"
Sairaan lapsen omaishoitajana voin sanoa ettei tilanne ole lainkaan helpompi. Itsensä ja omat tarpeensa, myös levon ja liikunnan voi unohtaa täysin. Ystävät katoavat ympäriltä koska eivät jaksa katsoa tilennetta sivusta, eivätkä jaksa/kykene auttamaankaan. En ole koskaan pyytänyt apua etten rasittaisi ihmissuhteitani tilanteen vuoksi. Silti olen nyt täysin eristetty kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat ruokakaupan kassat ja lapsen hoitotiimiin kuuluvat ihmiset kuten sos.työntekijät ja lääkärit. Avioliitto ei kestänyt lapsen sairautta, mies pakeni täysin vastuutaan. Sukulaiset karttelevat että eivät "joutuisi" lapsenvahdiksi. Omaishoitajan lakisääteisiä vapaapäiviä en useinkaan saa koska kunnalla ei ole esittää lapselleni hoitopaikkaa vapaapäivieni ajaksi. Ja nuo huikeat 3 pv/kk menevät suursiivoukseen ja paperiasioiden hoitamiseen. Olen 24/7 kiinni. En pääse edes lääkäriin tai lenkille ilman erikoisjärjestelyitä. Lisäksi olen jatkuvasti erittäin tiukilla taloudellisesti. Lapsenvahtia ei saa kohtuuhinnalla. Yksityisiä hoivapalveluita en pysty käyttämään koska kunta ei anna palveluseteleitä lapsen omaishoitajalle. Vain vanhustenhoidossa ne myönnetään. Jokainen sentti on venytettävä ja usein rahat ovat täysin loppu yllättävien menojen vuoksi, kuten äkilliset taksimatkat joihin ei saa ns. VPL-oikeutta tai Kelan korvausta.
Oma terveys reistaa jo pahasti ja koko ajan on pelko että jos en jaksa lapsi joutuu laitokseen missä häntä saatetaan kohdella kaltoin. Erityislapset joutuvat ikävän usein hyväksikäytetyiksi ja pahoinpidellyiksi. On onnenkauppaa löytää oikeasti hyvä ja turvallinen laitos/sijaiskoti erityislapselle. Lisäksi saa lukea insuliinisurmista ja muista kauheuksisat joissa joku päättää leikkiä jumalaa ja "vapauttaa vammaiset tuskistaan." Mitä lapselleni tapahtuu kun kuolen? Minne hän joutuu? kUka hänet hoitaa, kun sukulaisia ei ole? Olemme aivan yksin tässä maailmassa ja usein toivon että pääsisismme yhdessä rajan taakse - ehkä siellä on parempi olla?"
Кратко: О себе, о своих потребностях, об отдыхе и об активном образе жизни можно забыть навсегда! 24 часа 7 дней в неделю возле больного ребёнка! Друзья исчезли, не в силах смотреть [на злоключения] со стороны или не в силах помочь. Родственники обходят стороной, что бы не дай Бог не нагрузили чем. Отец ребёнка исчез. Социального общения - ноль!
Денег ни на что не хватает, собственное здоровье матери ухудшается - впереди страх того, что ребёнок останется один и окажется в детдоме, что так же пугает мать. И прочее, и прочее. |
