alexxx73

Suomen valtio on suomalaisten edunvalvontakoneisto. Sillä ei ole oikeutta harjoittaa politiikkaa, joka on ristiriidassa suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan etujen kanssa. Tällä hetkellä tämä periaate tunnustetaan kaikessa muussa paitsi maahanmuuttopolitiikassa. Maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan tällä hetkellä yksinomaan tulijoiden, ei suomalaisten tai suomalaisen yhteiskunnan, ehdoilla.

Käsitteet on selvitettävä. Työperäisestä ja humanitaarisesta maahanmuutosta ei pidä puhua samassa lauseessa, eikä niitä saa käsitellä samoilla työkaluilla. Humanitaarista maahanmuuttoa ei saa perustella työvoimapulalla, koska se ei helpota työvoimapulaa. Työvoimapula ei voi olla peruste sellaisten maahanmuuttajien vastaanotolle, jotka eivät koskaan työllisty.

On luovuttava siitä uskonnolliset mitat saavuttaneesta dogmasta, että maahanmuutto olisi kaikissa tapauksissa rikkaus ja voimavara, jota Suomi tarvitsee. Humanitaarinen maahanmuutto tulee Suomelle rahallisesti valtavan kalliiksi, minkä lisäksi se luo yhteiskunnallisia ongelmia (kuten gettoutumista) ja etnisiä jännitteitä sekä lisää rikollisuutta ja turvattomuutta. Tällainen maahanmuutto ei ole Suomelle rikkaus eikä voimavara, ja se on myönnettävä, jotta keskustelussa päästäisiin eteenpäin.

Kun on myönnetty se tosiasia, että humanitaarinen maahanmuutto ei ole Suomelle rikkaus vaan rasite, on siirryttävä pohtimaan sitä, miten suuri rasite se saa olla. Kuinka paljon rahaa humanitaariseen maahanmuuttoon voidaan käyttää, ja mistä muusta tämä raha ollaan valmiita ottamaan pois? Miten aiotaan ratkaista kunnalliset rahoitusongelmat, kun lisääntyvä gettoutuminen, koulujen rauhattomuus ja katurikollisuus ajavat vähitellen työssäkäyvän väestön pois Turun ja Helsingin kaltaisista maahanmuuttajakeskittymistä?

On pohdittava ristiriitaa monikultturistisen ideaalin ja yksilönvapauksien välillä. Suomen Korkein oikeus on juuri laillistanut poikalasten sukuelinten rituaalisilpomisen "uskonnonvapauden" nimissä. Maassa, jossa lasten tukistaminen tai koirien hännän typistäminen on rikos. Missä kulkevat suvaitsevaisuuden ja kulttuurirelativismin rajat? Onko kaikilla yhteiskunnan jäsenillä samat yksilönoikeudet, vai hyväksytäänkö se, että etnisillä tai uskonnollisilla yhteisöillä on vapaus rajoittaa piiriinsä kuuluvien yksilöiden oikeuksia ja vapauksia?

On keskusteltava siitä, onko humanitaarisella maahanmuutolla tuotettava hyöty (ihmiskunnalle) suhteessa sillä aiheutettuun vahinkoon. Suomi käyttää tällä hetkellä 80 miljoonaa euroa vuodessa muutaman tuhannen turvapaikanhakijan ja kiintiöpakolaisen aiheuttamiin kustannuksiin. Kuitenkin maailman pakolaisista 99% jää kehitysmaihin, pakolaisleireille, kurjiin oloihin. Jos katsomme eettiseksi velvollisuudeksemme vähentää maailman kärsimystä, teemmekö sen kustannustehokkaimmin kuskaamalla pari tuhatta onnellista kalliiseen pohjoiseen vai sijoittamalla samat rahat akuutin hädän lievittämiseen niillä pakolaisleireillä ?

Noista asioista on siis mietittävä.