Ongelma on tällä hetkellä se, että "humanitaarisia" oleskelulupia myönnetään melko avokätisesti myös niille turvapaikanhakijoille, jotka eivät ole määritelmän mukaisia pakolaisia. Usein oleskeluluvan perusteeksi riittää se, että palauttaminen lähtömaahan on teknisesti vaikeaa. Ehdotus onkin, että sellaiset epämääräiset ja mielivaltaiset kategoriat kuin "oleskelulupa suojeluntarpeen vuoksi" ja "oleskelulupa inhimillisen syyn vuoksi" lakkautetaan. Niistä on tullut elintasosiirtolaisuuden kanava, ja niitä käytetään hyväksi. Tanska teki vastaavan muutoksen vuonna 2002, ja turvapaikkahakemusten määrä puolittui saman tien. Tanskan osuus kolmen Skandinavian maan yhteenlasketuista turvapaikkahakemuksista putosi 31%:sta (2000) yhdeksään prosenttiin (2003).
Tanskasta ei ole tullut hylkiövaltiota/Pohjois-Koreaa, eikä kukaan ole syyttänyt sitä Geneven sopimuksen rikkomisesta. Tanska on Suomen lailla EU:n jäsen.
Kiintiöpakolaiset eivät ole yhtä suuri ongelma kuin turvapaikanhakijat, koska Suomella on mahdollisuus valikoida tulijat. Kuitenkin kiintiöpakolaisiakin valittaessa on pitäydyttävä "pakolaisen" määritelmässä. Kiintiöpakolaisiksi on valittava ihmisiä, jotka kokevat henkilöön kohdistuvaa vainoa kielen, ihonvärin, uskonnon, poliittisen vakaumuksen, sukupuolen tms. perusteella.
On korostettava, että Suomi ei ole missään sitoutunut ottamaan vastaan kiintiöpakolaisia. Maailmassa on vaan 15 maata, joilla on kiintiöpakolaisohjelma.
Alaikäisten turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämiset on pääsääntöisesti lopetettava, koska menettelyä käytetään härskisti hyväksi. Kehitysmaista lähetetään Eurooppaan 16-17-vuotiaita "lapsia" täyttelemään perheenyhdistämishakemusta, koska tämän tiedetään olevan helpoin tapa saada koko suku maahan. Sikäli kuin perheenyhdistämiseen syystä tai toisesta joudutaan turvautumaan, on noudatettava tiukinta mahdollista perhetulkintaa (vanhemmat, alaikäiset sisarukset), ja sukulaisuus on todennettava ehdottamasti lääketieteen keinoin.
|