Normaalisti ihmisen henkinen kehitys alkaa hidastua tuossa parinkympin paikkeilla, sitä ennen ja vielä niissä maissa mieliin voidaan istuttaa, niin kuin kasvattajat korostavat, melkein mitä tahansa.
Eräässä istuttamistilaisuudessa olin mukana juuri täytettyäni kaksikymmentä, kun komppania, jossa suoritin asevelvollisuutta, kutsuttiin eräänä sunnuntaina Koljonvirralle kuuntelemaan paikkakunnalla kuuluisaa pu*ляп**ляп**ляп*aa. Tilaisuus oli järjestetty pappilan niitylle lähelle Suomen sodasta 1809 ja varsinkin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista kuuluisaksi tullutta siltaa. Pu*ляп**ляп**ляп*a, entinen suojeluskuntalainen, oli verrattain asiallinen kuvatessaan sillankorvassa käydyn taistelun kulkua kunnes puheensa lopussa pillahti itkuun, nosti nyrkkinsä pystyyn ja artikuloi katkeilevalla äänellä: ”…jos se ryssä vielä tulee… muistakaa, pojat… perkele…”
Tämä oli puheen pääosa, ele tehokas ja dramaattisen, ihailtavan yksinkertainen. Enempää ei tarvinnut sanoa. Riveissä näkyi kalpeita, liikuttuneita kasvoja…
Kansanmurhista puheenollen: niin sanotun jatkosodan aikana Suomen ja Saksan, Mannerheimin ja Hitlerin joukot olivat sulkeneet suunnilleen Suomen kansan suuruisen joukon venäläisiä Leningradiin, entiseen Pietariin. Näistä kolmesta miljoonasta piiritetystä, joiden odotettiin milloin tahansa nääntyvän nälkään, puheltiin sunnuntaisin suomalaistuvissa vieraiden kanssa leikkisästi ja innostuneesti, kun oli ensin radiosta kuunneltu jumalanpalvelus ja sen päälle juotu pullakahvit (tai kuppi sikurilla maustettua korviketta).
http://carelia.onego.ru/2002-8/126.html
Слово p-u-h-u-j-a (оратор) цензурируется как Pu*ляп**ляп**ляп*a. Обогащаете финский новыми смыслами?.. |
