Enologi

Joka tapauksessa voidaan sanoa, että historiasta ei löydy sotaa, joka olisi käyty Suomen ja Venäjän välillä.
Löytyy vain kaksi sotaa jotka ovat käyty Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Juridisesti väitteesi pitää paikkansa, mutta jos katsotaan Venäjän syntyvuodeksi 1478 (silloin Suomen rajanaapuri vaihtui Novgorodista Moskoviittivenäjäksi), niin luonteeltaan ovat ainakin 1495, 1555, 1700-1721 sodat ovat olleet sotia Suomea vastaan, kun taas esim muun muassa 1741-43, 1788-90 sodat eivät. Nimen omaan nuo kaksi sotaa viimeistä kypsyttivät Suomen eliitin suopeaksi Venäjälle, siitä ensimmäinen merkki oli Anjalan liitto 1788-90 sodan aikana. Lisäksi noin 1770-1810 Vanha-Suomeen kohdistui mittava venäläistäminen, jonka voi katsoa kohdistuneen alueen suomalaisväestöä vastaan eli olleen vihamielinen toimi. Kuten myös sortokaudet 1899-1904 ja 1908-1917. Krimin sodan ajan pommitukset olivat sen sijaan muotitermiä käyttääksemme "collateral damage" eli ei Venäjän Suomea vastaan tietoisesti houkuttelema ranskalais-englantilainen sotatoimi.

Toisaalta Jeltsinin Venäjä julistautui Neuvostoliiton de jure seuraajavaltioksi - eikä siitä ole Jeltsinin jälkeenkään sanouduttu irti - päinvastoin, Putinin aikana on johdonmukaisesti kiistetty Neuvostoliiton aikaisia rikoksia sekä Neuvostoliiton omia että muiden maiden kansalaisia kohtaan ja pyritty luomaan loogineen filosofis-eettinen jatkumo nyky-Venäjän ja Neuvostoliiton välille. Näin voidaan päätellä, että Venäjän nykyjohdan tulkinnan mukaan myös 1939-40 ja 1941-44 sodat ovat olleet Venäjän sotia ja aivan samalla tavalla kun Venäjän johto niittää laakereita Natsi-Saksan kukistamisesta, sen pitäisi samalla myöntää olleensa samaisen valtion rikostoveri ja Neuvostoliiton kansojen Stalinin julman politiikan panttivankeja. Ei se vähentäisi todellisia kärsimyksiä tai Neuvostoliiton valtavaa inhimillistä panosta Natsi-Saksan kukistamisessa. Jos Venäjän johto sanoillaan ja käytännön politiikallaan sanoutuisi selvästi irti neuvostoajan rikoksista ja ylilyönneistä, voisi se sen tehdä vähättelemättä uhrauksia, joita tehtiin Natsi-Saksan nujetamiseksi - sankarin asemaan nostettaisiin vain rivi-ihmisen uhraukset ja panostus sen sijaan että kiitellään johtajien kyynistä ja julmaa politiikkaa, jossa panoksena omat ja muiden maiden kansalaiset eikä kumpienkaan henki minkään arvoinen.


Siinä lyhyesti (?) muutamia ajatuksiani. Toivottavasti edes joku kommentoi niitä, asiallisesti [/QUOTE]

Toivottavasti koet kommenttini asiallisina....