Hei palstalaiset,
olen pian 25-vuotias suomalainen filosofian maisteri. Pääaineeni yliopistossa oli venäjän kääntäminen ja tulkkaus ja minulla on myös auktrosidoidun kääntäjän tutkinto kieliparissa venäjä-suomi. Minun kokemukseni on suoraan sanottuna, että tutkintoni on turha. En ole tehnyt kääntäjän töitä kuin muutaman toimeksiannon. Tahtoisin kääntää venäjästä suomeen, mutta en ole vielä tehnyt sellaista keikkaa kertaakaan. Kaikki työt ovat suomi-venäjä-käännöksiä. Pystyn toki tekemään niitä, mutta se on aivan liian hidasta ja venäläiset ystäväni joutuvat oikolukemaan tekstejä. Ammattilaisena en yritäkään uskotella muille tai itselleni, että venäjäni olisi julkaisukelpoista venäjää. Valitettavasti monet kääntäjät tai wannabekääntäjät näin tekevät (siis väittävät, että osaavat vierasta kieltä tarpeeksi hyvin), mutta itse vain stressaannun, jos tiedän, etten saa aikaiseksi parasta mahdollista jälkeä.
Luulin, että työllistyisin idänkauppaan ja vaikka mitä, mutta nyt olen herännyt todellisuuteen. Oli ihan kiva opiskella venäjää ja olen ollut etuoikeutettu, mutta vinkkinä kaikille: harkitkaa tarkoin tätä ammattia, jos työkielenne on venäjä! Itse aion etsiä muita töitä, enkä enää hakata päätäni seinään.
Viimeisimmässä Kajawa-lehdessä oli aika kouriintuva kirjoitus. Sain tietää, etten olekaan yksin kokemuksieni kanssa. Näin 53-vuotias suomalainen diplomikielenkääntäjä kirjoittaa (Kajawa 3/2011,
http://www.kaj.fi/materiaalipankki/...hti/kajawa_2011):
"Työurani aloitin Kostamuksen vuoriteollisuus- kombinaatin työmaalla. Se oli todellinen käytän- nön oppilaitos vastavalmistuneelle kääntäjälle! Kol- men vuoden jälkeen lähdin Imatran Voiman (nyk. Fortum) voimalaitostyömaalle Joensuuhun, missä myös vierähti kolme vuotta ja voimalaitostekniikka tuli tutuksi. Pienen Petsamon piipahduksen jälkeen (Outokumpu Engineering) pääsin Raumalle Holl- mingin telakalle tutustumaan laivanrakennuksen saloihin. Jälleen kului kolme vuotta, kunnes sitten Neuvostoliitto hajosi ja työt loppuivat."
"Ehdottomasti suurimman muutoksen venäjän kielen kääntäjien työelämään Suomessa aiheutti suomensukuisten venäläisten maahanmuutto Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sen lisäksi, että kaupankäynti tyssäsi totaalisesti joksikin aikaa, ei suomalaisilla kääntäjillä juurikaan ollut markkinoille asiaa kaupan elvyttyä uudelleen. Suomalainen kääntäjä oli kallis ja tarpeeton, kun maassa oli yhtäkkiä halpoja ja yritteliäitä, muutaman sata sanaa suomea osaavia venäläisiä (inkeriläisiä
. Venäjän markkinoille suuntautuneilla pk-yrityksillä ei luonnollisesti ollut käytännön kokemusta käännös- ja tulkkaustyön merkityksestä, saati kääntäjän moraalista. Hyväkään kielitaitohan ei tarkoita samaa kuin käännöstaito. Pyllylleen menneistä kaupoista ja suoranaisista ”kääntäjien” huijauksista on häpeässä vaiettu, niistä liikkuu vain huhupuheita.
Venäläinen maahanmuuttaja on ahkera ja yritteliäs työntekijä, mutta kääntäjän sielua kirpaisee, kun työtä tehdään mutu-tuntumalla ja niin kuin se ”kauniilta kuulostaa”, eikä sisällön vastaavuudella ole niin väliä. Tätä ei tietysti pidä yleistää, koska maahanmuuttajissa on myös upeita, molemmat kielet ja käännöstaidon hallitsevia ihmisiä. Ja täytyy myöntää, että minullekin nykyisen työpaikkani loppujen lopuksi järjesti konsernissamme työskentelevä venäläinen nainen, joka ymmärsi työni tason.
Sivuhuomautuksena mainittakoon vielä, että tasaisin väliajoin 2000-luvulla ihan kansanedustajia myöten julkisuudessa valitettiin venäjän kielen osaamattomuutta ja taitajien puutetta Suomessa. Itse vastasin kahteen lehtikirjoitukseen täällä pohjoisessa ja julkinen keskustelu loppui siihen. Samanlaista kirjoittelua oli kuulemma Helsingissäkin ja lopputulos oli ollut sama: valitus loppui, kun suomalainen venäjän osaaja kertoi olemassaolostaan. Aika hauskaa!"