|
Kuvaaminen ilman lupaa ei ole sallittua kaikkialla. Lupa kuvaamiseen voi olla myös kohteliasta pyytää vaikka laki sen muuten sallisikin.
Salakatselu ja yksityisyyden suoja
Suomen laissa kuvaamista käsitellään useissa eri lainkohdissa. Ensimmäinen on salakatselua käsittelevä, joka oikeastaan luettelee asioita, joita ei saa ja saa tallentaa teknisesti (Rikoslaki, 24 luku, 6§). Se kieltää kuvaamasta ihmisiä ilman lupaa kotona, virastoissa sekä arkaluontoisissa paikoissa, kuten wc:ssä ja sovituskopeissa.
Toinen lainkohta on yksityisyydensuoja, joka lähinnä käsittelee julkaistavia kuvia (Rikoslaki, 24 luku, 6§). Tässä kielletään julkaisemasta henkilön huonossa valossa esilletuovia kuvia, jollei kysymys ole yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta ja julkisuuden henkilöstä.
Kuvaaminen liiketiloissa
Kolmas asiaa käsittelevä lakikokonaisuus on sitten yksityisen omaisuuden suoja, joka sallii mm. yrittäjien valita asiakkaansa tietyin rajoituksin (Rikoslaki, 24 luku, 3§ ja Rikoslaki, 11 luku, 9§). Esimerkiksi ravintolanomistaja voi vaatia asiakkailtaan, etteivät he kuvaa hänen liikehuoneistossaan.
Oikeusasiamies otti kantaa liiketiloissa kuvaamiseen kesällä 2005. Hänen mukaansa kuvaaminen on yleissääntöisesti sallittua paikoissa, jonne yleisöllä on pääsy ja joissa tekijänoikeudet eivät sitä estä. Hänen mukaansa asemat ja kauppakeskukset eivät voi kieltää kuvaamista tiloissaan. Asiassa kannattaa noudattaa maalaisjärkeä.
Laki ei ole ainoa määräävä tekijä kuvaamisessa. On erittäin kohteliasta pyytää lupa kuvaamiseen kaikissa epävarmoissa tilanteissa. Usein jopa kysyvä katse ja kameran näyttäminen riittää. Kohde voi siinä vaiheessa kieltää kuvaamisen. Kaupalliseen käyttöön kannattaa lupa pyytää kirjallisena. Näin vältytään monelta ongelmalta.
|
