|
Keskushermoston virusinfektioiden oireet voivat olla rajuja tai hiipiviä, paikallisia tai diffuuseja, residivoivia tai progredioivia ja voivat aiheuttaa kudosvaurioita taudin ollessa kliinisesti vähäpätöiseltä näyttävässä vaiheessa. Virologia on kovin pieni sektori sairaalapotilaiden tutkimuksissa ja koska spesifin hoidon mahdollisuudet ovat olleet vähäisiä, ei virologisetiologista selvittelyä ole aina pidetty edes tarpeellisena. Menetelmät ovat kehittyneet hyvää vauhtia viime vuosina. Konventionaalisten menetelmien rinnalla käytössä on EIA ja nukleiinihappotestejä ja yhä useammassa tapauksessa voidaan päästä diagnoosiin noninvasiivisin keinoin.
Herpesenkefaliitti on yleisin sporadinen kuolemaan johtava aivotulehdus, enkefaliitti. Se on saanut ansaitsemaansa huomiota, samaan tapaan kuin aikoinaan polio. Tähän infektioon on vuosien mittaan kehitetty spesifejä hoitoja. Arbovirusenkefaliitit ovat maailmanlaajuisesti katsoen tärkeitä. Meillä niitä edustaa lähinnä vain tick borne enkefaliitti (punkkienkefaliitti, Kumlingen tauti). Viimeiset, ehkä myös ensimmäiset, laajamittaiset CNS infektioiden analyysit ovat 40 vuoden takaa. HYKS piirissä olemme analysoineet kaikki enkefaliitit 1960-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Ne antavat meille viitekehyksen tehdessämme uutta tilannearviota erityisesti, koska on tapahtunut huomattavaa metodista kehitystä, on ilmennyt uusia CNS infektioiden aiheuttajia, vanhat tunnetut aiheuttajat ovat saaneet uudet kasvot ja on tullut myöskin uusia hoitomahdollisuuksia.
|
