He. Tuli mieleen taksikeikka. Valovuosia sitte. Minä tolpalla. Silja terminaali. Tilaus datalle. Vau, osoite viittaa hyvään kassaan... siellä asuu rikkaat... Kaasupoljin pohjaan ja äkkiä sinne osoitteeseen. Vaivalla löysin. Kimurantti tie vei umpikujaan. Ja se oli tietenkin talo siinä parhaammalla paikalla, ikkunoista ja parvekkeelta stadin paras näköala merelle, Silja terminaalille, Klippanille jne. Enivei. Löysin, tulin ja mittari päälle. Kyytiin tulee asiakas ja hyppää takapenkille. Käsky käy Stokkalle. No joo... Voihan venäjä... (kiroilen minä mielessä  onpa saataanan pitkä matka...niska... senhän kävelee alle 10 minsassa... sporalla pääsis myös mukavasti... ja minä odotin keikkaa tunnin... No, eipäs kiukutella toveri kuljettaja. Asiakas on aina oikeassa. Ja ryhdistäytykää, kyydissä on julkkis... No joo...kovis julkkis... Ja mentiin. Silja, meri, Makasiiniterminaali, Kauppatori, Manta, Nevsky,Kappeli, Etelä Espa, Kämp, Akateeminen ja Stocka. Nno niin, mittari näyttää muutaman mummon markan. Asiakas kaivaa lompsan povarista, selaa setelinippua,nappaa yhen ja ojentaa minulle. Käsi sinne ja kauhistun...en minä elävässä elämässä nää enkä käsittele näin isoja seteleitä... Ilmoitan kohteliaasti asiasta. Siinä mielessä, että minulla ei ole vaihtorahoja näin isoon seteliin. Asiakas suuttuu. Jaaaha, huokaisee hän vihaisena, että tällaista palvelua... Kalpeana odotan jatkoa. Asiakas kaivaa lompsasta vähän pienemmän setelin. Ok. Mutta olisko herralla muutama kolikko ni antaisin takaisin kokonaiset setelit. Ku mun kolikot on ihan finito. Nyt herra meinaa menettää hermot... Ai jaa, että on palvelu... Ja kaivaa kolikoita taskusta. Maksaa. Ja poistuu vihaisena. Stockalle, kahville. Tai ostoksille. Kuka hän oli? Ristomattiratia.
Jäi mieleen. Että silleesti... Ilmeisesti onnistuin tuottaa erittäin huonoa palvelua... |
