|
Lönnrotin ja Ahlmanin sanakirjoista löytyy joukko kuvailevia sanoja, jotka
ovat yleiskielestä unohtuneet. Esimerkkeinä mainittakoon hätäpöpörä, hotikko,
hatikka, höppö-löyrö ja häiläkkä, jotka ovat Ahlmanin sanakirjassa hakusanan fjesk
selitteinä. Hätikköön liittyy Lönnrotin ja Ahlmanin mukaan myös pelkuruuden piirre.
(Ahl.: pultron ’pelkuri, hätikkö’.) Nykysuomen sanakirjassa ei enää selitetä hätikköä
pelkuriksi, vaan vain ’hätiköiväksi, hätäileväksi hätähousuksi’. Hätä on kantana
joukolle johdoksia, joihin myös hätikkö kuuluu, esim. hätäillä, hätäilijä, hätiköidä,
hätikkö. Näiden johdosten päällimmäisenä merkityksenä on hoppuilu, liika kiire ja
vouhotus, vaikka niiden kantasanalla on paljon vakavampi merkitys: ’vaara, pula,
tukala tilanne’. Hätiköintiin on siis kuulunut myös pelosta, uhkaavasta vaarasta
johtuva hoppuilu, mutta nykyisten hätähousujen hoppuilua pidetään vain ikävänä
luonteenpiirteenä. Hakulinen (s.208) vertaa hätikköä murteissa esiintyvään verbiin
hätiä, ’hätäillä’.
|
