|
Tänään oli hieno työpaiva, vaikka kaveri jäi sairastaa flunsaa ja piti hoitaa hänen hommia. Meillä firmassa suurin osa ihmisistä melko suvaitsevainen ja osaa antaa arvoa erillaisuudelle. Joskus huomavat ku jotkut asiakkaat (olen myynti-alalla) katsoo vinoon ku rupean kertomaan tuoteesta murtaen eikä ottaa sen takia tosissaan. Niin työkaverit sanoneet hävettäneen sellaisia tapauksia, ja kannustavat olla murehdimatta mokomasta. Ja niinhan minä teen, minua vaikea loukata koska minun itsetunto on vakaa ja teen työtäni hyvin.
Ei kannata ottaa itseseen minkä et aiheuttanut. Suomalaisista olen muuten oppinut elämään päivä kerrallaan, hätäilemättä ja koheltelematta.
Ikävä juttu toi koulukiusaminen ja yleistäminen mutta tässäkin asiassa kannustan nuoria ihmisia olemaan rohkeina ja omana erillaisena itsenä, vastaa omista asioista ensinäkin itselle eikä tarvitsee olla tilivelvollinen omasta tavasta ja pukeutumisesta kenellekään. Luovuus varhaisessa kasvuvaiheessa ei tässä maassa kovin kehittynyt ja pelko erottua joukosta on valtavan suuri, mikä on huolestuttavaa. Koulu ja muut kasvatuslaitokset on puun ja kuoren välissä suhteseen kurinpitoisuuteen ja ojennukseen, siinä on annettu liikaa vapautta ja se vapaus tekeekin ihmisestä suojamattoman entistä enemmän. Mutta onneksi tänä päivänä kiusamisestä puhutaan paljon ja koululle annettiin enemmän valtuuksia puuttua ongelmatilanteseen, näin minä ainakin ymmärsin.
Noh, tulipa kirjoitettua tällä kertaa, halusin vain jotain kantaa ottaa tähänkin keskusteluun.
Poikani muuten sanoi lopettavansa venäjän tunnin opetusta, minkä hän jo ehtinyt käydä kuutisen vuotta. Murrosikä tuottaa äiskälle (siis minulle) huolia ja tuntuu että loppu keinot. On juteltu asiasta perusteellisesti ja argumentoinut tulevaisuuden hyödyt ja plussat, ei auta. Mitä neuvoksi voisitte antaa, kysyisin Kissalta tai Annelta mielipiteen tähän kysymykseen.
|
