|
Vanhemmuuden iloja...
Olimme hississä 3-vuotiaan poikani kanssa, kun sinne tuli naapurin
nuori
opiskelijapoika, joka oli pukeutunut pitkään, kiiltävään takkiin ja
jolla
oli olkapäille asti ulottuvat vaaleat hiukset.
Poikani vilkaisi häntä ja kommentoi, että "Tädillä on kuravaatteet."
Toivottavasti nuoren herran huumorintaju oli kohdallaan, minua ainakin
nauratti.
4-vuotias istui äitinsä ostoskärryssä marketin kassajonossa ja
ystävystyi
takana jonottavan tädin kanssa. Juttelivat niitä näitä kunnes
pikkutyttö
muisti äkkiä merkillisen tapauksen ja kailotti kirkkaalla äänellä:
"Kun
minä heräsin niin isi ja äiti voimisteli yöllä!"
Kaikki kääntyivät katsomaan tulipunaista yövoimistelijaa.
Onneksi en ollut vaimoni mukana, sillä kassajono ei kuulemma
koskaan ole liikkunut niin piinallisen hitaasti.
Olimme autoajelulla. Poliisi pysäytti ja pyysi puhaltamaan.
Puhallettuani poliisi totesi, että kaikki on OK. Siihen tyttäreni
takapenkiltä: "Niin kyllä nyt, mutta tulepas illalla kotiin
puhalluttamaan!"
Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketin kassoilla
jonot
etenivät tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se,
että "kansallispukuisen" naisen vaunuissa työntämä pikkuvauva parkui
taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku
saapasteli vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla, huolestuneella
isonveljen
äänellä: "Valto, mikä sua vituttaa?".
-----------------
"You have to sit by the side of a river a very long time before a roast duck will fly into your mouth." -G. Kawasaki
|
