1960-luvun alussa parikymppinen Hannu Karpo työskenteli Ylen uutistoimituksessa, kun hänet lähetettiin juttumatkalle ”Suomeen”.
Yle rakensi tuolloin televisiolinkkien verkkoa kotimaahan. Siellä missä oli televisioita, tuli olla myös paikallista ohjelmaa.
Tuolle juttukeikalle Karpo tavallaan jäi koko uransa ajaksi.
Hannu Karpo vuonna 1973.
Karpo oli monipuolinen toimittaja, joka toi ”tavalliset” ihmiset ruutuun, jossa oli aiemmin totuttu näkemään asiantuntijoita ja julkisuuden henkilöitä.
Hänen tavaramerkkejään olivat paksusankaiset silmälasit, karvahattu ja -mikki. Ne kopioitiin myös häntä esittäville sketsihahmoille.
Nuori Karpo alkoi saada nimeä toimittajana, kun hän keksi revolverihaastattelut. Hän intti ja ärsytti, kunnes sai haluamansa vastauksen.
1970-luvulla Suomi alkoi autoistua ja kansa tarvitsi liikennevalistusta. Karposta tehtiin Ylen räväkkä liikennetoimittaja.
Karpo osasi myös kohahduttaa: vuonna 1974 hän luetteli liikenneohjelmassaan 20 minuutin ajan pelkkiä numeroita. Päästessään noin numeron 460 paikkeille, Karpo ilmoitti, että niin moni kuoli viime vuonna liikenneonnettomuuksissa.
Ensio Itkonen (vas.) ja Hannu Karpo tekivät yhdessä television liikenneohjelmaa 1970-luvun alkupuolella.
Vuonna 1983 Karpon siirtyi MTV:lle. Siinä vaiheessa Karpo oli jo tähtitoimittaja, jolle annettiin oma ohjelma: Karpolla on asiaa.
Reportaasiohjelmassa Karpo nosti esiin yhteiskunnassa kaltoin kohdeltuja ihmiskohtaloita.
Ohjelma teki Karposta kansan asianajajan. Jos pieni ihminen ei muualta apua saanut, hän saattoi aina turvautua Karpoon.
Kuvaaja Mikko Kainiemi (vas.) ja Hannu Karpo vuonna 2000.
Kaikki eivät Karpon journalismista välittäneet. Toiset pitivät Karpoa yksipuolisena kärjistäjänä ja yksityiskohtiin takertujana, jolta puuttui yhteiskunnallinen näkemys. Myös virkamiehet vihasivat Karpoa. Häntä vastaan nostettiin – ja hylättiin – lukuisia kanteita.
Kansa kuitenkin rakasti häntä. Vuonna 1989 Ilta-Sanomat valitsi Karpon ”Suomen Batmaniksi”. Tuolloin Karpo kommentoi, että ”sosiaalipornoon on hiuksenhieno raja”.
PMMP, eli Mira Luoti (vas.) ja Paula Vesala, lahjoitti Karpolle korvakynttilät vuonna 2003.
Vuonna 1991 Karpo valittiin Ilta-Sanomien äänestyksessä Suomen toiseksi suosituimmaksi suomalaiseksi. Suositumpi oli vain rallikuski Juha Kankkunen.
Vuonna 1998 Karpo oli Suomen Gallupin kyselyn mukaan Suomen ”tunnetuin ja kiinnostavin” toimittaja.
Karpolla on asiaa kesti vain 15 minuuttia, mutta se vaati paljon töitä, sillä Karpo myös tuotti, ohjasi ja leikkasi ohjelmansa itse.
Ohjelmaa tehtiin aina vuoteen 2007 asti, jolloin Karpo jäi eläkkeelle. MTV:n entinen ohjelmapäällikkö Jorma Sairanen kertoo, että Karpolla oli vielä eläkepäivilläänkin pieni työhuone MTV:llä, jonne tämä tuli aina välillä.
Hannu Karpon työhuoneessa oli siivouskielto vuonna 2007.
Karpo toimi urallaan myös Seuran ja Katson päätoimittajana. Karpo sai urallaan useita tunnustuksia ja palkintoja, muun muassa vuonna 2012 hänet palkittiin Valtion journalistipalkinnolla ja vuonna 2015 kultaisella Venlalla elämäntyöstään.
Legendaarisen tv-toimittajan viimeiseksi esiintymiseksi jäi Ylen Raha Suomi-dokumenttisarja, jonka kahdeksannessa jaksossa Karpo kritisoi Suomen sote-järjestelmää.
Jakso julkaistaan keskiyöllä Yle Areenassa.
Hannu Karpo työhuoneellaan vuonna 2007.
Karpo sai katsojilta paljon käsinkirjoitettuja kirjeitä.
Karpon parhaat -ohjelmasarja sisälsi mieliin jääneitä ihmisiä ja tapahtumia. Karpo tutki ohjelmassa sitä, mitä siinä mukana olleille ihmisille kuului jälkeenpäin. Karpo tuotti MTV:lle 25 vuoden aikana 796 ohjelmaa. Kuva on vuodelta 2009.
Hannu Karpo -hahmo nimeltään Hannu Arpo mainosti Veikkauksen arpaa vuonna 2011. Kuvakaappaus mainoksesta.
Hannu Karpo Kultainen Venla -gaalassa Helsingissä tammikuussa 2015. Karpo pokkasi elämäntyön Kultaisen Venlan.
Karpo-dokumenttielokuva sai ensi-iltansa vuonna 2020.
