Vuonna 1969 en oli edes syntynyt vielä!
Mutta vuosi 1982 muistan kuin eilisen päivän!
Meillä oli pioneeriretki Moskovaan, siihen kuului myös käynti mausoleumiin!
Se innostui meitä hirveästi, meillä kaikilla oli mieli korkealla, päällämme olivat parhaat juhlapuvut, pioneerisolmiot, lenin pinssit rinnassa, me jopa laulettiin joitakin mieltä nostavia pioneerilauluja..
Siis olimme henkisesti valmiina mennä katsomaan vallankumouksen johtajaa, suurta Leniniä!
Päästyäämme Punaisin torin lähelle, huomasimme, että koko tori oli aidattu metalliaitauksilla, miliisejä oli enemmän kuin ihmisiä, kaikkialla levisivät huhut että Krimin Tataarit pitävät mielenosoituksen, tori tämän takia on suljettu..
Siihen meidän mausoleumin käynti loppui!
Uutinen, tietysti pilotti meidän retken täysin, mutta vaihdoksi me mentiin Ostankin Tornin huipulle!
Me päästin sinne ihan ylös n.450m korkeudelle!
Sieltä oli aivan upea näköala Moskovaan, ihan kuin lentokoneesta..
Ylhäällä oli joku ravintola, jossa lattia pyörii kuin karuselli, niin meidän ei tarvinnut juosta ikkunasta toisille..
Näin, toverit, minä en päässyt Leniniä katsomaan, kiitos Krimin Tataarille!
täyttyy sanoa, ei sääli yhtään etten päässyt tähän pakanalliseen seremoniaan
.
Tänä päivänä minut ei saa mausoleumiin rahallakaan..
Kiitos Krimin Tataarit, se oli ensimmäinen demokratiaoppitunti
uskomme kommunismiin oli horjunnut jo silloin, vuonna 1982